29.04.2022

Ei työ tekemällä lopu. On hyvä muistaa, että tehtyjen tuntien määrä ei takaa tavoiteltua lopputulosta. Tärkeämpää on keskittyä olennaiseen, käyttää tarkoituksenmukaisia työskentelytapoja ja pohtia, voisiko työtä tehdä eri tavalla kuin on ennen totuttu. Työn tekemisen kulttuuri on murroksessa, jota korona-aika on kiihdyttänyt. Työ ei ole enää samalla tavalla paikkaan sidottua, kuin ennen. Meidän tulee luoda toimivia käytänteitä ja ratkoa ongelmia monipaikkaisuuden tukemiseksi. 

Kyllä työtä tekevälle löytyy. Mutta löytyykö työlle tekijä? Työnteon tulee aina olla kannattavampaa kuin erilaisten tukien avulla pärjääminen. Verotusta tulee uudistaa niin, että se suosii työntekoa ja yrittäjyyttä, sekä edistää kilpailukykyä. Koulutetaan riittävästi osaavaa työvoimaa aloille, joilla on puutetta tekijöistä. Kannustinloukuista on päästävä eroon. 

Oppia ikä kaikki! Missä tahansa elämänvaiheessa tai urapolulla on mahdollisuus haastaa ja kehittää itseään oppimalla uutta. Liian moni puurtaa samassa tehtävässä vuosikymmenestä toiseen osallistumatta täydennyskoulutukseen tai pyrkimättä etenemään urallaan. Jatkokouluttautuminen ja osaamisen ylläpitäminen sekä kehittäminen ovat myös tuottavuus ja kilpailukykykysymyksiä. Jatkuvalla oppimisella vastataan muuttuvan työelämän tarpeisiin ja kohennetaan työurien mielekkyyttä. Meillä tulee olla keinoja rohkaista ja kannustaa kouluttautumaan työuran vaiheesta riippumatta. 

Työ tekijäänsä opettaa. Ylpeytemme on kautta aikojen ollut suomalainen koulutusjärjestelmä ja menestys PISA-tutkimuksissa. Peruskoulun jälkeen nuorilla on hyvät eväät ja valmiudet jatko-opintoihin ja takuu jatko-opintopaikasta. Paras opettaja on kuitenkin riittävän teoriapohjan jälkeen käytännön työ. Meidän tulee huolehtia, että opiskelijat saavat riittävästi harjoittelujaksoja ja ohjausta. Yhteistyötä työnantajien kanssa on vara tehostaa, jotta työ ja tekijä kohtaisivat varhaisessa vaiheessa. Työelämän ja oppilaitosten yhteistyötä on vietävä eteenpäin mm. oppisopimuskoulutusta kehittämällä. Opintotuen tulorajoja on nostettava pysyvästi vieläkin ylemmäs, jotta opiskelijoilla on mahdollisuus omalla yritteliäisyydellään hankkia arvokasta työkokemusta ja osaamista lisätulojen lisäksi. 

Ei leikki leipää tuo. Pitääkö työnteon olla ankaraa puurtamista ja pakkopullaa elannon saamiseksi? Työ on iso osa ihmisen identiteettiä ja vie vuorokaudesta aimo annoksen aikaa. Työntekoon on hyvä suhtautua vakavasti ja hoitaa tehtävänsä huolellisesti, mutta työstään voi silti nauttia ja saada tyydytystä. Pilke silmäkulmassa työskentely ja työhyvinvoinnista huolehtiminen on tämän päivän hektisessä työelämässä jaksamisen kannalta äärimmäisen tärkeää. 

Ensin työ, sitten huvi. Ruuhkavuosia elävällä ensin työ, sitten työ. Perheen ja työn yhteensovittamista on pyrittävä johdonmukaisesti parantamaan esimerkiksi työajan joustoa lisäämällä. Perhevapaauudistus on hyvä alku, joskin ei mielestäni riittävän kunnianhimoinen. Naiset kärsivät miehiä enemmän osa- ja määräaikaisista työtehtävistä, koska työnantajalla on ns. äitiriski. Tämän riskin poistamiseksi ja tasa-arvoisemman työelämän aikaansaamiseksi vanhemmuuden tuomia kustannuksia tulisi siirtää työnantajan kontolta valtiolle. Uudenlaiset työnteon muodot kuten palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistelmät mahdollistavat joustavamman tavan esimerkiksi juuri pienten lasten vanhemmille.

Haudassa ehtii levätä. Pikemminkin voisi sanoa: lepää nyt, sillä haudassa se on myöhäistä. Itsestä huolehtiminen ei ole itsekästä. Sen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Hyvä työnantaja on kiinnostunut työntekijöidensä jaksamisesta. Viikon kestää vaikka aidanseipäänä, jos on pakko. Mutta onko pakko?

Viliina Välimäki
Kokoomusnaisten liittohallituksen varajäsen

Jaa sisältö: