Henna Virkkunen ja Sirpa Pietikäinen: Mitä EU on tehnyt naisten oikeuksien eteen?
Riemukkaat Eurooppa-päivän terveiset Euroopan parlamentista!
Naisten oikeudet ovat koko europarlamentaarikkoaikamme olleet näkyvässä roolissa
Euroopan parlamentissa ja EU-lainsäädännössä, mutta vuosi vuodelta tasa-arvo on tullut
parlamentissa keskeisemmäksi ja keskeisemmäksi aiheeksi. Eurooppa-päivänä onkin hyvä
hetki arvioida jo tehtyä työtä, etenkin nyt, kun kuluva vaalikausi on kääntymässä kohti
loppuaan.
Eurooppa-tasolla naisten aseman vahvistamiseen tartuttiin tosissaan, kun komission
puheenjohtajan Ursula von der Leyenin johdolla julkistettiin Euroopan unionin 2020-2025
tasa-arvostrategia. Sen painopisteitä olivat naisten palkkatason parantaminen, naisten
osuuden vahvistaminen niin politiikan kuin yrityselämänkin johtotehtävissä sekä naisiin
kohdistuvan väkivallan ja häirinnän torjuminen. Myös sukupuolen valtavirtaistamisen
periaatteen soveltaminen esimerkiksi budjetoinnissa, eli esimerkiksi sukupuolivaikutusten
arviointi, on vahvistanut tasa-arvoa EU:ssa.
Juuri nyt on tärkeämpää kuin koskaan puhua naisten oikeuksista ja niiden edistämisestä.
Olemme saavuttaneet paljon, mutta tasa-arvo ei ole valmis. Yleisesti katsoen naisten oikeudet
ja tasa-arvo ovat vuosi toisensa jälkeen ottaneet harppauksia eteenpäin – jos verrataan
vaikkapa vuoteen 1995, jolloin laadittiin Pekingin julistus, ensimmäinen kansainvälinen
teksti naisten oikeuksista. Viime vuosina olemme kuitenkin saaneet todistaa voimakkaitakin
vastaiskuja, niin kutsuttua “backlashia”, naisten oikeuksia kohtaan. Myös EU:ssa olemme
nähneet esimerkiksi, miten naisilta evätään aborttioikeus tai abortin ja muun naisten
terveydenhuollon saamista vaikeutetaan merkittävästi.
Viimeisin merkittävä edistysaskel on ollut palkka-avoimuusdirektiivin läpimeno tänä
keväänä. Direktiivi tuo näkymättömät sukupuolten väliset erot palkoissa näkyviksi, edellyttää
yrityksiä raportoimaan palkkaeroistaan ja tekemään palkoista läpinäkyvämpiä jo
rekrytointivaiheessa, sekä puuttuu naisten työn systemaattiseen aliarviointiin. Direktiivi myös
määrittelee sen, miten työntekijä voi hakea itselleen oikeutta, jos on joutunut palkkasyrjinnän
uhriksi. Direktiivi on erinomainen esimerkki siitä, miten voimme vaikuttaa työpaikoilla tasa-
arvon toteutumiseen. Lisäksi EU päätti viime vuonna, että vuoteen 2026 mennessä
pörssiyhtiöiden hallituksissa tulee olla vähintään 40 prosenttia aliedustettua sukupuolta. Tällä
hetkellä vain alle kolmannes EU:n suurimpien listautuneiden yhtiöiden hallitusten jäsenistä
on naisia.
Toinen tärkeä saavutus tällä kaudella oli vuonna 2020 neuvoteltu EU:n uusi Kansalaisten,
tasa-arvon ja perusoikeuksien ohjelma ja erityisesti siihen sisältyvä Daphne-ohjelma, joka
keskittyy tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen Istanbulin sopimuksen
mukaisesti sekä LGBTIQ-henkilöiden, vammaisten henkilöiden ja muihin riskiryhmiin
kuuluvien ihmisten suojeluun. Eri tahot voivat hakea ohjelmasta rahoitusta sukupuoleen
perustuvaa väkivaltaa ehkäisevään työhön.
Tällä vaalikaudella EU myös ratifioi Istanbulin sopimuksen vuosien odotuksen jälkeen.
Lisäksi parlamentti ja neuvosto aloittavat pian neuvottelut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa
ehkäisevästä direktiivistä, joka on EU-lainsäädäntönä ensimmäinen laatuaan ja yhtenäistää
naisiin kohdistuvan väkivallan määritelmää koko EU:ssa. Direktiiviin tavoitellaan selkeää sisältöä ja linjausta myös verkossa tapahtuvasta sukupuolittuneesta väkivallasta – sen, mikä
on laitonta ”oikeassa” elämässä, pitäisi olla sitä myös verkossa.
Viime keväänä parlamentti myös peräänkuulutti hoivaa-alaa koskevassa mietinnössään
laadukkaan, saavutettavan ja kohtuuhintaisen hoivan takaamista kaikille eurooppalaisille sekä
omaishoitajien vahvempaa tukemista EU:ssa. Hoiva on merkittävä sukupuolikysymys, sillä
suurin osa hoiva-alan työntekijöistä on matalapalkkaisia naisia. Naiset ovat enemmistössä
sekä hoivatyöntekijöissä että hoivan saajissa.
Lisäksi erilaiset hoitovelvoitteet, yleensä lasten- tai omaishoito, ovat lähes viidesosalle
naisista syy pysytellä työelämän ulkopuolella. Tämä vaikuttaa negatiivisesti naisten
sosiaaliturvaan ja eläkkeisiin sekä valtion verotuloihin. Samaan aikaan miespuoliset
perheenjäsenet käyvät palkkatöissä ja kerryttävät sekä parempaa ansiotuloa että
tulevaisuuden eläkettä.
Askelia eteenpäinkin on onneksi otettu: vuonna 2019 päästiin sopuun historiallisesta
uudistuksesta, jossa EU-tasolla säädettiin perhevapaiden minimisäännöksistä. Laki toi isille
ensimmäistä kertaa minimissään 10 päivän isyysvapaan kaikkialla EU:ssa ja lisäksi
molemmille vanhemmille oikeuden vähintään neljän kuukauden vanhempainvapaaseen.
Lisäksi vuonna 2019 päivitetty EU-direktiivi työ- ja yksityiselämän tasapainottamisesta
pyrkii tasapainottamaan hoivavastuita.
Nämä kaikki ovat olleet merkittäviä edistysaskelia naisten aseman parantamiseksi ja
sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Paljon työtä on kuitenkin vielä tehtävänä.
Jotta voimme puuttua tasa-arvon epäkohtiin EU:ssa, tarvitsemme esimerkiksi enemmän ja
parempaa, vertailukelpoista tietoa eri jäsenmaiden tasa-arvotilanteista. Meidän pitää
puolustaa naisten oikeuksia kaikkialla, mutta muistaa tehdä sitä myös EU:ssa, esimerkiksi
pitämällä esillä Puolan tilannetta ja aborttikieltoa. Tasa-arvo ei ole täysin saavutettu
myöskään EU:ssa.
Sirpa Pietikäinen
Henna Virkkunen
europarlamentaarikot
