Jutta Hartikainen: Eteenpäin sanoi mummo lumessa!
8.3. vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Sen sijaan, että puoliso tai kollega antaa ruusun, niin olisi aiheellista pysähtyä miettimään, miksi edelleen, tänä päivänä ja erityisesti näinä aikoina, on syytä nostaa esille naistenpäivän tärkeyttä. Niin maailmanlaajuisesti kuin meillä täällä kotosuomessa, naisten oikeudet ovat vastatuulessa ja meitä haastetaan jatkuvasti ja oikeuksiamme yritetään vaivihkaa nakertaa. Asiat ja sanomiset, joista vielä joitain vuosia takaperin olisi joutunut oikeuteen kunnianloukkauksesta tai kansanryhmää vastaan kiihottamisesta, ovat tänä päivänä valtavirtaa ja kuitataan täysin normaalina puheena ja mielipiteenä. Arvot ovat koventuneet ja se kaventaa arvopohjaa. Tarvitsemme arvopohjaisen politiikan kunnianpalautuksen.
Näin vaalien alla, on ollut vaikea saada naisia ehdolle. Osasyynä tähän on naisiin kohdistuva vihapuhe somessa, jonka kohteeksi joutuvat erityisesti julkisuudessa olevat naiset, mukaanlukien paikallisia vaalikampanjoita tekevät naisehdokkaat ja -poliitikot. Julkisuudessa tai ehdolla oleva nainen on julkista riistaa, hänestä ja hänelle saa sanoa mitä tahansa ja miten tahansa ja hän ei saa siitä loukkaantua eikä provosoitua. Mitäs on työntänyt naamansa julkisuuteen? Moni nainen siis harkitsee sekä oman itsensä että perheensä takia, lähteäkö julkiseen ryöpytykseen. Tämä kaventaa entisestään naisten mahdollisuuksia vaikuttaa meille kaikille tärkeisiin asioihin. Siksi meidän äänestäjien tulisi myös äänestää niitä rohkeita naisia, jotka lähtevät ehdolle ja altistavat itsensä ja perheensä julkiselle ryöpytykselle, jotta he pääsisivät valtuustoihin ja muille vaikuttamisen paikoille. Päätöksenteossa tarvitaan naisia pitämään kiinni oikeuksistamme ja olemaan esimerkkinä lapsillemme siitä, että naiset ovat tärkeä osa yhteiskuntaa ja sen päätöksentekoa. Oikeudet eivät ole stabiili tila, vaan alati aaltoliikkeen mukaiseti vellova tila ja nyt ollaan menossa kohti aallon pohjaa. Esimerkiksi aika-ajoin keskusteluun nousee aborttioikeus. Olemmeko valmiita luovuttamaan päätösvallan miehille esimerkiksi kehoamme koskevassa päätöksenteossa? Näin käy ennen pitkään, jos meillä ei ole naisia mukana päätöksenteossa puolustamassa oikeuksiamme.
Meidän tulee myös mahdollistaa rakenteissa naisten osallistuminen kansalaisyhteiskuntavaikuttamiseen ja -harrastustoimintaan. Ei riitä, että tulee valituksi tai on vapaaehtoisena tai harrastaa, mikäli yhteiskunnan rakenteet eivät tue osallistumista. Miten varmistamme, että esimerkiksi yksinhuoltajaäiti voi valituksi tultuaan osallistua valtuuston kokouksiin, tai toimia vapaaehtoisena järjestössä tai harrastaa? Tukiverkot ovat kullanarvoisia, mutta kaikilla ei niitä ole. Esimerkkinä toimikoon oma kokemukseni siitä, että minua on kehotettu luopúmaan luottamus- ja vapaaehtoistoimista, koska olen kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti. Ajatuksena se, että minun pitäisi olla kotona lasten kanssa koko se aika, kun he eivät ole koulussa. Esitetäänkö miehille tämä sama vaatimus? Vai ovatko he pienten lasten isinä niitä arjen sankareita, kun ovat mukana yhteisistä asioista päättämässä? En voi sanoa muista, mutta ainakin itselläni se, että voin olla hyvä äiti lapsilleni vaatii sen että voin tehdä myös itselleni tärkeitä asioita, kuten luottamustehtäviä, jolloin lataan akkuni lapsiperhearkea varten. Lisäksi olen onnekas tukiverkkojen suhteen. Kaikki eivät ole. On mielestäni kohtuuton vaatimus, että koulutettujen naiset pitäisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Ihan kuin koulutus ja osaaminen katoaisi sen siliän tien, kun saa lapsia. Myös yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että kaikki osallistuvat sen tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toimiin. Kun miehet ja naiset ovat tasa-arvoisesti koulutuksessa, työelämässä ja saavat samaa palkkaa samanarvoisesta työstä (naisen euro on edelleen 80 senttiä), on sillä vaikutusta niin perheiden talouteen, lapsiperheköyhyyden taklaamiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn kuin loppupeleissä bruttokansantuotteen tasolle asti. Lisäksi naisten osallistuminen yhteiskuntaan lisää resilienssiä sekä kriisinsieto ja -hallinta kykyä. Onko meillä tänä päivänä varaa siihen, että naisten mahdollisuuksia yhteiskunnassa kavennetaan?
Elämme siis aikoja, jossa isoäideillämme on ollut enemmän oikeuksia, kuin mitä lapsillamme tulee olemaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa meidän pitää kasvattaa tyttäremme jatkuvaan valppauteen ja varautumaan siihen, että seksuaalista tai henkistä häirintää tai väkivaltaa voi tapahtua missä ja milloin vain, ja että se alkaa jo alakouluikäisenä. Eikö meidän sen sijaan tulisi kasvattaa poikiamme siihen, että EI tarkoittaa EI ja toisen keho ja mieli EI ole julkista omaisuutta, vaan jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan itseensä? Samoin kuin että yhdessä olemme vahvempia ja pääsemme pidemmälle elämässä, ja että toisten oikeudet eivät ole itseltä pois vaan vahvistavat myös omia oikeuksiamme. Erilaiset raportit (vrt. Eige, NYTKIS jne) kertovat meille karua kieltä esimerkiksi naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja asenteista sen takana. Samaan aikaan raportoidaan myös siitä, miten nuoret naiset ovat entistä liberaalimpia ja pojat konservatiivisempia. Sitten ihmettelemme, kun syntyvyys on jyrkässä laskussa ja pohdimme, mitä sille voitaisiin tehdä. En sano, että tässä on ainoa syy-yhteys syntyvyyden laskuun, mutta ehkäpä sillä on jotakin tekemistä sen kanssa, monien muiden syiden ohella, joihin en nyt tässä kirjoituksessa paneudu.
Maailmalla asenteet muuttuvat voimakkaasti konservatiivisemmiksi ja äärioikeistolaisimmiksi, joka luo oivan maaperän antigender-liikkeille, jotka ovat erittäin organisoituneita ja saavat monista eri lähteistä enemmän rahoitusta vuositasolla kuin mitä meillä Suomessa on valtion budjetti. Näitä samoja kanavia ja keinoja käytetään myös meillä ja niitä näkyy niin medioissa, kuin päätöksenteossa. Siksi meidän tulee olla vahvoja ja pitää kiinni oikeuksistamme. Emme saa antaa oikeuksiemme kaventua, taantua. Hyssyttelemällä ja hiljaa olemalla osoitamme vain arvottomuutta. Osoittakaamme siis, että isoäitimme eivät ole turhaan vaarantaneet itseään ja uhranneet monia asioita, jotta meillä olisi tasa-arvoisempi tulevaisuus! Olkaamme yhdessä vahvoja ja pitäkäämme huolta siitä, että oikeuksiamme ei poljeta!
Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeus ja naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia.
Hyvää naistenpäivää!
Jutta Hartikainen
Suffragetti ja ylpeä siitä!
Kaakkois-Suomen Kokoomusnaisten edustaja Kokoomusnaisten Liiton hallituksessa
