Edistysnaiset: Tasa-arvo vaatii tekoja, ei pelkkiä puheita
Tänään juhlistamme sukupuolten välisen tasa-arvon edistysaskelia, mutta muistutamme myös itseämme siitä, että työ tasa-arvon puolesta ei ole valmis. Suomi on monella mittarilla yksi maailman tasa-arvoisimmista maista, mutta haasteita riittää edelleen. Suomi on EU:n toiseksi vaarallisin maa olla nainen ja palkkatasa-arvon sekä hoivavastuun osalta meillä on vielä paljon tehtävää.
Myös miesten osalta tasa-arvossa on joiltain osin myös Suomessa kehitettävää. Poikien koulumenestys on toistuvasti mitattu tyttöjä heikommaksi ja miehiin liitetyt stereotypiat voivat hankaloittaa mahdollisuuksia tunteiden käsittelyyn sekä itsensä ilmaisuun. Unohtamatta tietenkään Suomen erikoisuutta; yleistä asevelvollisuutta, joka koskee velvollisuutena vain miehiä. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset puolestaan kohtaavat arjessaan monesti enemmän häirintää ja väkivaltaa, eivätkä viranomaiset, lainsäädäntö tai terveydenhuollon kontaktit ole kaikissa tilanteissa niin inklusiivisia, kuin toivoa voisi.
“Ikävä kyllä tasa-arvon mallimaassa on vakavia ongelmia väkivallan suhteen. Yli puolet suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa elämänsä aikana ja miehistä melkein puolet. Naiset joutuvat väkivallan uhreiksi useimmiten kotona, yksityisissä tiloissa tai työpaikoilla ja tekijä on tyypillisimmin kumppani, nykyinen tai entinen. Miehet taas joutuvan tyypillisimmin väkivallan uhreiksi julkisilla paikoilla ja tekijä on usein toinen mies. Kenenkään ei tulisi pelätä parisuhteessa väkivaltaa”, painottaa Ida Leino.
“Sukupuolten epätasa-arvoisuus on vakava ongelma, joka voi johtaa syrjintään, väkivaltaan ja yhteiskunnalliseen epävakauteen. Kehitysmaista muuttavat naiset kohtaavat usein suurempia haasteita ja epätasa-arvoa. He eivät aina ole tietoisia oikeuksistaan, ja sopeutuminen uuteen elämäntyyliin voi olla vaikeaa, vaikka se olisi heille hyödyllistä. Meidän on toimittava nyt, jotta voimme taata turvallisen ja oikeudenmukaisen tulevaisuuden kaikille ja varmistaa, että jokainen nainen saa tarvittavan tuen ja tiedot oikeuksistaan”, jatkaa Masoumeh Salimi.
Suomalaisen tasa-arvon edistysaskelten juhlistamisen päivä on merkitty kalenteriin liputuspäiväksi, jota se on ollut jo 32 vuotta. Lippu nostetaan salkoon erään vahvan naisen syntymäpäivänä. Hän on jättänyt lähtemättömän jälkensä niin suomalaiseen kirjallisuuteen, kulttuuriin ja ajatusmaailmaan. Hän raivasi tietä niin aikalaisnaisilleen kuin tulevien sukupolvien edustajille kohti yhteiskuntaa, jossa nainen saa osallistua ja toimia oman tahtonsa mukaisesti. Hän on Minna Canth.
Minna Canth ei epäröinyt nostaa keskusteluun aikansa epäkohtia ja hän tuki vahvasti sellaisia tekoja, jotka konkreettisesti veivät tasa-arvoista yhteiskuntaa eteenpäin. Hän ymmärsi jo 1800-luvulla sen, mitä valitettavan monet eivät tänäkään päivänä ymmärrä; oikeudenmukainen yhteiskunta ei synny eri yksilöiden vapauksia rajoittamalla, vaan ennen kaikkea mahdollistamalla kaikille omien unelmiensa tavoittelun ominaisuuksistaan riippumatta.
Tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta tai tasapäistämistä, vaan mahdollisuuksien tasa-arvoa – sitä, että lähtökohdista riippumatta jokaisella on vapaus ja oikeus rakentaa itselleen hyvä elämä. Tämä edellyttää panostuksia koulutukseen, yrittäjyyteen ja työnteon kannattavuuteen, sillä todellinen tasa-arvo syntyy yksilön omien mahdollisuuksien ja valintojen kautta, ei valtion säätelystä.
”Minna Canth tarttui kirjoituksissaan niin naiskysymykseen kuin esimerkiksi suomen kielen asemaan rohkeasti ja kantaaottavasti, terävästikin, kun hänellä oli asiasta sanottavaa. Hän haastoi ja rikkoi monia normatiivisia rajoja ja odotuksia. En voi välttyä ajatukselta, että usein naisilta odotetaan edelleen sovittelevampaa ja pehmeämpää lähestymistapaa kuin miehiltä, mikä heijastelee syvälle juurtuneita sukupuolistereotypioita. Miten naisten toimintaa ja ilmaisua arvioidaan ja sallitaanko naisille samanlaista suoruutta ja rohkeutta? Saattaa olla, että kysymys on tänäkin päivänä ajankohtainen”, toteaa Marika Valjakka.
“Nuorena naisehdokkaana tulen usein haastetuksi siitä, miten tulen pärjäämään valtuustossa ja saanko ääneni kuuluviin. Naisilta odotetaan edelleen pehmeyttä ja sovinnollisuutta. Tällaisiin stereotyyppisiin odotuksiin ei tarvitse taipua, sillä ennakkoluulojen rikkominen poistaa niiltä vallan. Suorapuheisuuttaan ei tarvitse piilotella, tuo itsesi rohkeasti esille ja ole itsestäsi ylpeä”, päättää Emilia Suhonen.
Minna Canthin perintö velvoittaa jokaista meitä katsomaan eteenpäin ja toimimaan aktiivisesti tasa-arvon puolesta. Minnan aikana tasa-arvotyöllä tarkoitettiin naisten koulutusmahdollisuuksien ja oikeuksien edistämistä. Vaikka nämä asiat ovat tänäkin päivänä olennaisia ja valitettavasti jopa utopiaa joissakin osissa maailmaa, voidaan nykyaikana puhua myös laajemmin muista tasa-arvoasioista, kuten palkkatasa-arvosta ja hoivavastuun jakautumisesta, tasa-arvoisesta asepalveluksesta ja inklusiivisemmasta, ihmisten yksilöllisyyden huomioonottavasta lainsäädännöstä.
Tänään emme siis voi vain juhlista menneitä voittoja, vaan meidän tulee sitoutua jatkamaan työtä aidosti vapaamman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan puolesta. Tämä ei tapahdu itsestään – se vaatii tekoja.
