Jaana Kiviluote: Oppiminen vaatii työrauhaa, vaatimustasoa ja turvallisuutta
Pisa-tulokset osoittavat suomalaisnuorten oppimistulosten ja sinnikkyyden laskeneen jo yli kaksikymmentä vuotta. Sinnikkyyden ja pettymysten sietokyvyn opettelu alkavat kuitenkin jo kotikasvatuksesta – kaikkea vastuuta ei voi sälyttää koululle.
Perusopetuksessa on pitkään suosittu inkluusiota, ilmiöoppimista ja avoimia oppimisympäristöjä, vaikka asiantuntijat varoittivat niiden riskeistä jo vuosia sitten. Vähitellen on uskallettu myöntää, että suunta oli väärä. Julkisessa keskustelussa esitetään välillä kouluarjelle vieraita näkemyksiä kouluviihtyvyydestä ja motivaatiosta. Vuosikymmenten opettajakokemuksella voin todeta, että oppilaan koulussa viihtyminen ja motivaatio syntyvät turvallisuudesta, työrauhasta, laadukkaasta opetuksesta ja ryhmään kuulumisesta.
Työrauha on oppimisen perusedellytys ja välttämättömyys etenkin neurokirjon oppilaille. Oppilas tarvitsee oman opettajan, luokkahuoneen, pulpetin ja paperiset oppikirjat. Digimateriaalit ovat vain oppimisen tuki, eivät opetuksen itsetarkoitus.
Oppimistulosten nostamiseksi tarvitaan ryhtiliike varhaiskasvatuksesta alkaen. Lapsilta on uskallettava vaatia asioita ja heidät on opetettava tekemään pitkäjänteisesti työtä. Vuosiluokalta ei tule siirtyä eteenpäin ennen kuin tavoitteet on saavutettu – niin sanottujen armovitosten aika on ohi.
Vaikka elokuussa 2025 voimaan tullut oppimisen tuen uudistus painottaa ryhmätukea, laki takaa oikeuden myös yksilölliseen tukeen. Kentältä kuuluu nyt huolestuttavia viestejä siitä, että oppilaskohtaista tukea on vähennetty purkamalla tukipäätöksiä. Uudistuksen toteutumista onkin seurattava tarkkaan.
Tuen tarpeessa olevien lisäksi on huomioitava lahjakkaat oppilaat. Esimerkiksi Tyrnävällä Kuulammen koulussa on saavutettu erinomaisia Pisa-tuloksia TAVOITA-mallin mukaisella joustavalla eriyttämisellä. Mallissa muodostetaanoppilaiden tavoitearvosanojen mukaisia tasoryhmiä matematiikkaan ja äidinkieleen. Tämä vaatii opettajien yhteistyötä ja lukujärjestyssuunnittelua, mutta hyödyttää oppilaita.
Samaan aikaan oppilaiden väkivaltainen käyttäytyminen kouluissa on lisääntynyt huolestuttavasti. Aggressiivisesti käyttäytyvien oppilaiden paikka ei ole yleisopetuksen suuressa ryhmässä, vaan alueellisessa erityisluokassa tai erityiskoulun luokassa. Valitettavasti kunnat ovat lakkauttaneet erityisluokkia, vaikka päätösten keskiössä pitäisi aina olla oppilaan etu.
Jokaisella oppilaalla ja opettajalla on oikeus turvalliseen kouluarkeen. Tarvitsemme vaihtoehtoisia opintopolkuja, jotta jokainen voi opiskella ilman pelkoa ja saavuttaa oman potentiaalinsa.
Jaana Kiviluote
kasvatustieteen tohtori, Turku
