Kuinka pitkälle kännyköiden ja somen kieltäminen viedään?
Orpon hallituksen kenties kiitellyin lakimuutos oli koulujen kännykkäkielto. Tästä syksystä alkaen perusopetuksessa on voitu järjestyssäännöissä kieltää oppilaiden puhelinten käyttö oppituntien sekä välituntien ja ruokailun aikana. Muutos on yhtenäistänyt käytänteitä koulujen sekä kuntien välillä. Opettaja voi käyttää harkintaa kännyköiden suhteen: jos niitä pedagogisesti on perusteltua käyttää, voidaan niitä jatkossakin hyödyntää osana opetusta.
Eri tahot vaativat kännykkäkieltoa myös toisen asteen koulutukseen. Paljon on puhuttu myös sosiaalisen median kieltämisestä alle 15- tai 16-vuotiailta. Australiassa astui reilu viikko sitten voimaan sosiaalisen median kielto alle 16-vuotiailta ensimmäisenä maailmassa. Tällä hetkellä monen sosiaalisen median alustan ikäraja on 13 vuotta ja sen valvomisesta ovat vastuussa vanhemmat.
Jokaisessa ajassa on aina omat trendinsä lasten ja nuorten keskuudessa. Omassa lapsuudessani oltiin huolissaan videopelien ikärajoista ja haitallisesta sisällöstä, joita liian nuori pelaaja voi kohdata. Ei siis varsinaisesti ole uusi asia, että olemme jälleen yhden vastaavan haasteen edessä.
Sosiaalisten medioiden algoritmit on tarkoituksella luotu koukuttaviksi ja niiden tehtävänä ei varsinaisesti ole suojella lapsia haitallisilta sisällöiltä. Tulisiko asiaa siis lähestyä siitä näkökulmasta, että pyrkisimme säätelemään alustoja esimerkiksi EU-tasoisella lainsäädännöllä? Lapset ja nuoret tulevat elämään entistä digitaalisemmassa maailmassa, joten meidän tulisi pystyä kasvattamaan heitä navigoimaan somen ja internetin syövereissä. Jos kiellämme totaalisesti kaiken, saako nuori ensikosketuksensa someen esimerkiksi 16-vuotaana? Keksivätkö lapset ja nuoret muita tapoja pitää yhteyttä tai tavan kieltää kiellot? Ja ennen kaikkea, miten mediakasvatusta tehdään?
Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa suurin osa 10-29-vuotiaista nuorista koki sosiaalisen median vaikutukset hyvinvointiin neutraalisti tai positiivisesti. Sosiaalisella medialla on iso määrä positiivisiakin vaikutuksia nuorten elämään. Alustat saattavat tarjota oikeastaan ainoan mahdollisuuden löytää samankaltaisia ystäviä. Jos ryhdymme rajoittamaan sosiaalisen median käyttöä, meidän tulee hyväksyä, että samalla menetämme myös positiiviset puolet.
Kännykkäkiellon lisäksi paljon tehdään muutenkin asian eteen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) laati yhteistyössä Opetushallituksen kanssa 0-13-vuotiaille digilaitteiden vapaa-ajan käytön suositukset. Suositukset antavat hyvää informaatiota vanhemmille lapselle sopivista ikätasoisista sisällöistä sekä esimerkiksi ruutuajasta.
Joka tapauksessa olemme jälleen isojen kysymysten äärellä, missä korostuu myös yksilön ja etenkin vanhemman tai huoltajan vastuu. Lapset ja nuoret eivät voi vielä olla vastuussa tekemisistään, mutta vanhemmilla on suuri rooli lasten ja nuorten digilaitteiden ja sosiaalisen median käytön valvomisessa ja neuvomisessa. Ja samaan aikaan, kun me aikuiset vouhkaamme asioista, muistetaan myös kysyä nuorilta itseltään, mitä he ajattelevat ja suhtautuvat asiaan.