Joulu on yhdessäolon, toivon ja välittämisen juhla. Silti monille se on myös pysähtymisen aikaa, jolloin yksinäisyys tai ulkopuolisuuden tunne voi korostua. Tämä muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on huolehtia osallisuudesta erityisesti silloin, kun sen merkitys on suurimmillaan.
Osallisuus tarkoittaa tunnetta siitä, että tulee kohdatuksi ja hyväksytyksi. Joulun aikaan tämä ajatus vahvistuu: ne, joilla ei ole perhettä, rahaa tai voimia vastata juhlan odotuksiin, voivat kokea riittämättömyyttä. Siksi on tärkeää muistaa, että yhteisöllisyys syntyy moninaisuutta arvostaen. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, perhemuotoja ja voimavaroja – eikä joulua tarvitse viettää yhdellä oikealla tavalla.
Joulun aikaan puhumme paljon antamisesta, mutta harvemmin kysymme, kenelle juhla ylipäätään on mahdollinen. Jos osallisuus rakentuu vain tietynlaisten tapojen, perherakenteiden tai elämäntilanteiden varaan, kyse ei ole osallisuudesta vaan poissulkemisesta. Järjestöt, seurakunnat ja vapaaehtoiset tekevätkin arvokasta työtä, ja näiden toiminta muistuttaa siitä, miten vahva kansalaisyhteiskunta lisää osallisuutta ja turvaa.
Välittäminen on empatiaa ja vastuunkantoa. Se on käytännön tekoja arjessa: kuuntelemista, huomioimista ja halua ymmärtää toista ihmistä ilman ennakko-oletuksia. Joulu tarjoaa luontevan hetken pysähtyä kysymään, miten voimme itse olla rakentamassa ympärillemme avoimempaa ja lämpimämpää yhteiskuntaa.
Joulu on valon ja toivon juhla. Sen pitää mielestäni valaista myös ne epäkohdat, joita emme yleensä välttämättä huomaa. Tulevien juhlapyhien aikaan on erityinen mahdollisuus tehdä osallisuuden ja empatian arvot näkyviksi. Mutta ne ovat arvoja, joiden merkitys on muistettava muulloinkin kuin jouluna.
Teresa Rautapää
Hämeen Kokoomusnaiste