Minna Heinonen-Pesonen: Etätyö, mielenterveys ja hiljaisen tiedon siirtyminen
Introverteille on koronan jälkeinen elämä tehty helpoksi. Kun kaiken voi tilata kaupasta ja työt suorittaa kotoa käsin, ei ihmiskontakteille tarvitse altistua. Helpoksi eriytyminen on tehty myös ekstroverteille. Niin helpoksi, että omatoimiseen suorittamiseen tottuu ja turtuu. Kun yksinäisyys sitten viimein iskee, ei jäljellä enää välttämättä ole luontaisia kontakteja eikä ystäväporukoita, joiden kanssa on helppoa tavata. Toisten ihmisten kanssa kommunikoinnista saattaa salakavalasti tulla entistä hankalampaa.
Tämä ei tietenkään koske jokaista suomalaista, osalla suomalaisista on työelämän ulkopuolella hyvinkin vilkas sosiaalinen elämä: Perhe ja itsevalitut ystävät sekä harrasteporukat. Omassa turvallisessa kuplassa eläminen voi tuntua aluksi hyvältä vaihtoehdolta. Mutta haittapuoliakin on, sillä sulkeutumalla omaan kuplaan ei ymmärrys ja empatia muita kohtaan kasva – eikä edes säily.
Etätöiden ja -opiskelun ympärille luotu arki tuo monen mielenterveydelle väistämättä haasteita. Jopa introverttikin on loppujen lopuksi laumaeläin. Jokainen kaipaa välillä seuraa. Muiden ihmisten läsnäolosta saa lohtua ja jaksamista, sekä apua haastaviin aikoihin. Jokainen meistä tarvitsee edes muutamia läheisiä ihmissuhteita sekä työn tai opiskelujen suorittamiseen vertaistukea.
Etätyö sekä -opiskelu aiheuttaa eriytymistä jo lähes pandemian tavoin, tästä kielii myös moni vastakkainasetteluun pohjaava lieveilmiö. Dialogeja eri ääripäitä edustavien ihmisten kanssa ei käydä entiseen tapaan eikä näin ollen minkäänlaista konsensusta pääse kehittymään. Ryhmäytymistä ei tapahdu, eikä tärkeitä ihmiskontakteja pääse syntymään. Tiedon ja aikaisemmin opittujen hyvien käytänteiden välittyminen henkilöltä toiselle, jos ei vallan esty, niin ainakin vaikeutuu huomattavasti. Työpaikoilla muiden kanssa rupattelu kahvin ääressä, sosiaalisten taitojen opettelu sekä fyysisen kanssakäymisen aikana tapahtuva hiljaisen tiedon mutkaton siirtyminen on koko työ- ja opiskeluyhteisön sekä palkanmaksajan etu.
Nyt on aika palautua pandemiaa edeltävään sosiaaliseen kanssakäymiseen. Pakottaa ihmiset poteroistaan takaisin päivänvaloon ja opetella elämään ihmisiksi ihmisten kanssa. Nyt ei ole aika eristäytyä (mökille) – seuraavaa pandemiaa odotellessa.
