Ida Leino: Lapsia ei tehdä rahasta vaan rakkaudesta ja turvallisuuden tunteesta
Olen 32-vuotias perheetön nainen, eli täydellistä kohderyhmää syntyvyyskeskustelussa esiin nouseville ratkaisuille. Seuratessani mielenkiinnolla yhteiskunnallista keskustelua aiheen tiimoilta en voi olla ajattelematta, että ratkaisuiksi tarjotaan pitkälti rahaa eri tavoin kanavoituna, kuten vauvabonuksin tai verohelpotuksin, mutta työelämän epävarmuus ja sen tuoma turvattomuus ohitetaan.
Voi olla houkuttelevaa yrittää ratkaista monisyistä asiaa tulonsiirroilla, mutta lapsen saaminen on koko loppuelämää koskeva päätös, jota ei tehdä pelkästään bonukset silmissä. Samaan aikaan elämme kuitenkin velkajarrun sävyttämää aikaa, eikä lisäeuroja ole valtiontaloudessa tulossa – ainakaan ilman talouskasvua – juuri mihinkään. Siksi haluaisin kääntää katseen kohti työelämää ja sieltä löytyviä ratkaisuja.
Kotimaisissa tutkimuksissa on havaittu, että epävarma elämäntilanne erityisesti töiden suhteen on suurin syy lykätä perheellistymistä tai jopa olla hankkimatta lapsia ollenkaan. Epävarmuutta työelämässä aiheuttavat esimerkiksi alhainen koulutustaso, heikko työmarkkina-asema, matalat työllistymismahdollisuudet sekä näistä aiheutuva taloudellinen epävarmuus. Koulutustason nostaminen olisi siis kannattava ratkaisu myös perheellistymisen näkökulmasta, sillä tilastojen valossa korkeasti koulutetuilla naisilla on korkeampi syntyvyys.
Vielä selkeämmin työelämään liittyviä perheellistymistä edistäviä poliittisia ratkaisuja kuitenkin tarvitaan. Raskaus- ja perhevapaasyrjintä ovat valitettavasti yhä osa suomalaista työmarkkinakenttää ja ne vaikuttavat suoraan hedelmällisessä iässä olevien naisten asemaan työmarkkinoilla. Oman osansa yhtälöön tuovat myös määräaikaiset työsuhteet, jotka tuovat työntekijän elämään epävarmuutta ja niiden vaikutukset perheellistymiseen ovat kiistattomia niiden ollessa keskeinen raskaussyrjinnän muoto. Näihin keskeisiin asioihin liittyvän poliittisen päätöksenteon tulisi huomioida painotetusti työelämän tasa-arvon ja raskaussyrjinnän näkökulma.
Työelämälainsäädäntöä uudistetaan juuri tällä hetkellä maan hallituksessa pienten ja keskisuurten yritysten työllistämiskynnyksen madaltamiseksi. Olennaisena keinona on julkisuudessakin ollut määräaikaisten työsopimusten tekemisen helpottaminen, jonka vaikutuksia tulisi vielä arvioida tasa-arvon näkökulmasta. Määräaikainen työsuhde on itsessään jo epävarmuutta lisäävä asia, eikä niiden solmimisen helpottaminen edesauta perhehaaveita saati vähennä raskaussyrjintää. Kirjoitimmekin aiheesta oman kannanoton Kokoomusnaisten puheenjohtajan Pihla Keto-Huovisen ja Kokoomuksen Sivistysnaisten puheenjohtajan Ira Hietanen-Tanskasen kanssa ja voit lukea sen täältä.
Toisena selkeänä kokonaisuutena päätöksenteossa tulisi huomioida myös perhevapaiden ja niistä aiheutuvien kustannusten tasaisempi jakautuminen, kotihoidontuen tarkastelu sekä työn ja lasten hoitamisen yhteensovittaminen esimerkiksi laadukkaaseen varhaiskasvatukseen panostamalla. Jos perhevapaat jakautuisivat tasaisemmin, vähentäisi se synnyttävän osalta työuran katkonaisuutta ja voisi helpottaa henkilöstötarpeiden ennakoimista.
Syntyvyyden tukeminen vaatii kokonaisvaltaisempaa otetta kuin yksittäisiä taloudellisia kannustimia. Jos työelämä näyttäytyy epävarmana, syrjivänä tai perhe-elämän kanssa yhteensovittamattomana, moni lykkää vanhemmuutta – tai luopuu siitä kokonaan. Kestäviä ratkaisuja syntyy vahvistamalla koulutusta, parantamalla työmarkkina-asemaa, kitkemällä raskaus- ja perhevapaasyrjintää sekä jakamalla perhevapaiden kustannuksia tasaisemmin. Samalla on muistettava, että perheellistyminen on aina henkilökohtainen päätös. Yhteiskunnan tehtävä ei ole painostaa, vaan luoda sellaiset rakenteet, joissa lapsitoive voi toteutua ilman kohtuutonta riskiä – ja joissa myös lapsettomuus on yhtä arvokas ja hyväksytty valinta.
Ida Leino
Tampereen kaupunginvaltuutettu
Pirkanmaan hyvinvointialueen aluevaltuutettu
Valtion nuorisoneuvoston pj
Kokoomuksen Edistysnaisten pj
