Pihla Keto-Huovinen: Rakkaudesta, väsymyksestä ja hiljaisista toiveista – Hyvää äitienpäivää!
Toukokuun toinen sunnuntai. Se on päivä, joka täyttyy kukkien tuoksusta, pienten pörröpäiden aamuhalauksista ja niistä itsetehdyistä korteista, joissa kimalleliima ei ole vieläkään kuivunut. Mutta ennen kaikkea se on päivä, jolloin pysähdymme sen äärelle, mitä äitiys oikeasti on: ehdotonta rakkautta ja ikuista huolta. Aikanaan itse vannoin, ettei minusta tule samanlaista hätäilijää ja huolehtijaa kuin oma äitini on, mutta toisin kävi – olen aivan samanlainen.
Äiti on se rauhoittava ääni puhelimessa, kun maailma potkii, ja se turvallinen syli, jonne saa palata vielä aikuisenakin. Äitiys on arjen pyörittämistä välillä hampaat irvessä ja väsymystä, joka tuntuu luissa asti. Se on kaiken ylittävää rakkautta. Äidit kantavat sydämessään huolta, joka ei katoa koskaan – se vain muuttaa muotoaan lasten kasvaessa.
Vaikka äitiys on elämän suurin lahja, se on myös melkoinen vastuu. Meihin kohdistuu valtava määrä odotuksia ja ”oikein tekemisen” vaatimuksia. Joskus tuntuu, että teitpä niin tai näin, joku katsoo silti sivusta ja arvioi. On kyse sitten urasta, kasvatusmetodeista tai siitä, onko kotona tarjolla luomua vai pakastepizzaa. Riittämättömyyden tunne hiipii herkästi puseroon. Mutta muista: Sinä riität. Juuri tuollaisena, keskeneräisenä ja parhaasi tekevänä.
Samaan aikaan on tärkeää muistaa, ettei äitienpäivä ole kaikille pelkkää aurinkoa. Kaikilla ei ole äitiä, jolle soittaa, eikä jokainen äitisuhde ole ollut lämmin. Eilen vietettiin Lapsettomien lauantaita. Se on päivä, joka jää helposti juhlahumun varjoon, mutta jonka merkitys on monelle järisyttävä. Vanhemmuus ei ole mikään itsestäänselvyys. Olen itse sen kokenut ja kuinka epätoivoinen ja musertava olo oli lapsettomuushoitojen epäonnistuessa kerta toisensa jälkeen. On liian monta syliä, jotka odottavat tyhjänä, ja liian monta hiljaista surua, jotka kulkevat mukana lapsettomuushoitojen ja luopumisen polulla. Toisen onni voi joskus viiltää syvältä, ja se on myös täysin sallittua.
Tänään haluan lähettää lämpöä ja voimaa jokaiselle: Teille äideille, jotka teette pyyteetöntä työtä joka ikinen päivä. Teille, jotka olette äitihahmoja, tätejä tai tukihenkilöitä. Teille, jotka vasta haaveilette ja odotatte. Ja teille, joille tämä päivä nostaa kyyneleet silmiin ikävästä tai surusta.
Äitiys on monimuotoista, rosoista ja kaunista. Juhlitaan sitä tänään kaikkine sävyineen.
Sydämellä,
Pihla
