Pia Alt: Datakeskusten pelisäännöt ja kuka vastaa kasvun kustannuksista?
Puhumme Suomessa datakeskuksista paljolti investointien ja työpaikkojen luomien mahdollisuuksien kautta. Syystäkin. Suomi tarvitsee uusia investointeja, osaamista ja talouskasvua. Meillä on huomattavan paljon edellytyksiä houkutella digitaalista infrastruktuuria, ja sitä mahdollisuutta kannattaa tietysti myös hyödyntää. Investointikeskustelussa on kuitenkin minusta kysyttävä myös miten varmistamme, että datakeskusten kasvu on kestävää paitsi yrityksille niin myös suomalaiselle yhteiskunnalle ja ympäristölle?
Datakeskukset kasvattavat sähkönkulutusta ja edellyttävät toimivaa sähköverkkoa. Tarvitaan uutta sähköntuotantoa, verkkoinvestointeja ja joustoa. Eikä ole todellakaan yhdentekevää miten tässä kustannukset ja hyödyt jakautuvat. Me emme voi pitää hyvänä kehityksenä sellaista, jossa yksityinen investointi tuottaa hyödyt yhdelle toimijalle jättäen sen edellyttämät kustannnukset ja riskit kohtuuttomasti muiden kannettaviksi datakeskuksista edullisella energialla saatavien voittojen kotiutuessa pääosin Suomen ulkopuolelle.
Tähän keskusteluun tarjoaa mielestäni kiinnostavan näkökulman Yhdysvalloissa kehitetty Capacity Commitment Framework-malli eli CCF. Siinä suuri sähkönkäyttäjä sitoutuu rahoittamaan tarvitsemansa uuden sähköntuotannon ja infrastruktuurin. Ajatuksena on, ettei uuden suuren kulutuksen edellyttämän kapasiteetin rakentamisen riskiä sysätä muiden sähkönkäyttäjien kannettavaksi. Yrityksen tarvitessa merkittävästi uutta sähkön tuotannon kapasiteettia on sen sitoutuminen energiatarpeen edellyttämiin investointeihin ja niiden rahoitukseen myös otettava esiin on jo hankkeen suunnitteluvaiheessa.
En ehdota yhdysvaltalaisen mallin kopioimista sellaisenaan. Sen sijaan meidän pitäisi selvittää, voisiko vastaava periaate toimia Suomessa osana omia sähkömarkkinoitamme ja sääntelyämme sekä miten vaikuttaa EU-tasolla vastaavaan säätelyyn, jotta datakeskusten sijoittamiselle olisi Euroopan Unionissa yhtäläiset pelisäännöt?
Euroopan komissio on vuonna 2026 nostanut esiin datakeskusten kestävää liittämistä energiajärjestelmiin. Komission ehdottamassa kolmikantasopimusmallissa keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa sähköverkon suunnittelu, puhtaan energian tuotannon lisääminen, kulutuksen joustavuus ja hukkalämmön hyödyntäminen. Nämä EU:ssa valmisteilla olevat ratkaisut eivät kuitenkaan tarkoita että CCF tai sen kaltainen malli olisi jo otettu käyttöön yhteisenä eurooppalaisena järjestelmänä. Ne osoittavat kuitenkin, ettei datakeskusten kasvua tarkastella EU:n tasolla enää vain yksittäisinä yritysinvestointeina vaan osana laajempaa energia- ja teollisuuspolitiikkaa. Näin tulisi tehdä myös meillä.
Suomessa voisimmekin selvittää mallia, jossa suurten datakeskushankkeiden toteutuminen kytkettäisiin nykyistä huomattavasti selkeämmin niiden edellyttämän sähköntuotannon ja verkkokapasiteetin varmistamiseen. Hankekohtaisesti tämä edellyttäisi arviointia siitä millaista uutta kapasiteettia tarvitaan, kuka nämä uudet investoinnit rahoittaa sekä miten mm. hankkeen sijainti ja hukkalämmön hyödyntäminen voidaan huomioida. Samalla olisi tietysti huolehdittava siitä, ettei sääntely muodostu esteeksi järkeville investoinneille tai myöskään kohtele eri toimjoita perusteettomasti eri tavoin.
Mielestäni tässä on kyse ennen kaikkea vastuullisesta talouspolitiikasta. Yrityksille tulee tarjota ennakoitava toimintaympäristö ja kasvun mahdollisuuksia. Samalla kuitenkin myös kotitalouksilla ja muilla yrityksillä on oikeus odottaa että sähköjärjestelmäämme kehitetään kokonaisuuden eikä vain yksittäisten investointien ehdoilla.
Kyse ei ole valinnasta investointien ja yhteisen edun välillä. Meidän pitää vain osata rakentaa niiden välille toimivat pelisäännöt. Siksi CCF:n kaltaisen ratkaisun suomalaisen soveltamisen mahdollisuus tulisi selvittää. Ja tämä tulisi tehdä ennen kuin datakeskusten kasvu tekee siitä vielä nykyistä vaikeamman kysymyksen ratkaista.
Pia Alt
Puheenjohtaja
Lapin Kokoomusnaiset
Kokoomuksen Naisten Liiton liittohallituksen jäsen
