Pyhäinpäivän valo kantaa yli sukupolvien
Pyhäinpäivän aikaan hautausmaille sytytetään sadoittain kynttilöitä. Päivä alkaa hämärtää jo varhain ja joillain haudoilla syttyy automaattisesti valo LED-kynttilään. Mutta edelleen vahvana pyhäinpäivän perinteenä on käydä viemässä elävä tuli lyhtyyn ja kiertää katselemassa palavia kynttilöitä, aistia hämärän ja valon välittämiä viestejä. Siinä on jotain todella rauhoittavaa ja lohduttavaa.
Päiväsaikaan hautausmaalla tulee katseltua hautakiviä ja niiden tekstejä, mietittyä menneitä tapahtumia, koulutuksia, ammatteja, nimiä ja ihmisten erilaisia kohtaloita. Suomen sodat ja niiden aikana kärsitty pula ruoasta, lääkkeistä ja lämmöstä näkyvät myös hautakivissä. Kuolinpäiviä on ollut tiheästi samassa perheessä tai samalla kylällä. Eräässäkin kivessä oli isän ja äidin nimien lisäksi perheen kuusi lasta: nuorin nelivuotias ja vanhin 17-vuotias. Kaikki he olivat kuolleet kahden vuoden aikana keuhkotautiin. Vanhimmat sisarukset, joiden jälkeläiset asiasta minulle kertoivat, olivat selviytyneet, koska olivat jo lähteneet kotoa. Perheitä koeteltiin tuohon aikaan monin tavoin. Imeväiskuolleisuus oli 1930-luvulla 50-kertainen nykypäivään verrattuna. Tämä siis alle sata vuotta sitten. Nykyään Suomi on poikkeuksellisen turvallinen maa syntyä ja synnyttää – imeväisyyskuolleisuus on alle kaksi promillea syntyneistä ja äitiyskuolleisuus vielä nelikymmenkertaisesti vähemmän. Tämän voi sanoa olevan yksi Suomen historian suurimmista kansanterveyden onnistumisista. Taustalla ovat toimiva neuvolajärjestelmä, parempi ravitsemus, rokotukset, antibiootit, turvallisemmat synnytykset ja keskoshoidon kehitys. Näitä pidämme helposti itsestään selvinä, vaikka vielä muutama sukupolvi sitten todellisuus oli hyvin toisenlainen.
Hautakivissä on näkyvissä myös kova uurastus: oma työura. Se on haluttu merkitä näihin historiankirjoihin, jotka nyt seisovat aloillaan hautausmailla. Opettaja, kapteeni, säveltäjä, puuseppä, valokuvausmestari ja monia muita alansa taitajia. On päästy kouluun tai oltu mestarin opissa kisällinä, osa on opetellut asiat kantapään kautta yrittämällä, erehtymällä ja lopulta onnistumalla. Joka tapauksessa suunta on ollut aina eteenpäin. He ovat niitä, jotka ovat rakentaneet meidän hyvinvointiyhteiskuntaamme. Kaikesta siitä kehityksestä, jonka aiemmat sukupolvet ovat mahdollistaneet, saan nyt olla kiitollinen. Hautakivien tekstit eivät ole vain vuosilukuja historiasta. Ne ovat ihmisten elämiä, joiden varaan meidän oma elämämme on rakentunut.
Kynttilämeri, joka hautausmaalle pyhäinpäivänä syttyy, näyttää sen arvostuksen, jota me tunnemme. Liekeissä palaa se rakkaus, jota olemme saaneet osaksemme. Niissä ovat kaipauksemme ja surumme. Kynttilöissä palaa Kristuksen valo, joka valaisee pimeyden, tuo meille lohdutuksen ja toivon. Toivon jälleennäkemisestä. Saamme kokea sen merkillisen yhteyden maallisen ja taivaallisen välissä, kun rakkaudesta sytytetyt kynttilät edeltä menneille valaisevat pimenevän illan ja yön.
Kaisa Koski
Suntio
Pohjanmaan Kokoomusnaisten varapuheenjohtaja
