Järjestötyö on investointi, ei kuluerä
Sosiaali-ja terveysministeri Wille Rydmanin ehdotus valtionapua saavien järjestöjen johtajien palkkakatosta on populistinen avaus, joka sivuuttaa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan perusperiaatteet ja vapaan markkinatalouden logiikan. Vaikka julkisten varojen käytön valvonta on välttämätöntä, esitetty mekaaninen palkkakatto on väärä keino tavoitteen saavuttamiseksi. Samaan aikaan hänen kaavailemansa leikkaukset järjestökentältä ovat lyhytnäköistä politiikkaa, joka uhkaa murentaa suomalaista hyvinvointia ja tulla yhteiskunnalle kalliiksi.
Suomalainen järjestökenttä tekee valtavan määrän työtä, jota valtio tai kunnat eivät pystyisi hoitamaan yhtä tehokkaasti. Järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen apua mielenterveysongelmiin, päihdekuntoutukseen, kriisityöhön ja harrastustoimintaan.
Jokainen järjestön tarjoama tukitoimi, joka estää syrjäytymistä tai vähentää erikoissairaanhoidon tarvetta, säästää yhteiskunnalta moninkertaisesti sen summan, joka järjestölle annetaan avustuksena. Jos järjestöiltä leikataan, lasku lankeaa myöhemmin julkiselle sektorille raskaampina ja kalliimpina palveluina. Järjestötyö on investointi, ei kuluerä.
Suomalaiset järjestöt eivät ole valtion virastoja. Ne ovat itsenäisiä yhteisöjä, joiden päätösvallan tulee säilyä niiden omilla hallituksilla. Jos valtio alkaa sanella yksityiskohtaisia ehtoja, kuten mekaanisia palkkakattoja, liikutaan vaarallisella polulla kohti valtiojohtoista yhteiskuntaa, jossa kansalaisvaikuttamisen tila kapenee.
Monien suurien järjestöjen johtaminen vaatii huippuosaamista. Liian tiukka palkkakatto johtaisi osaamispakoon, mikä heikentäisi järjestöjen kykyä tuottaa niitä arvokkaita palveluita, joilla yhteiskunnan kustannuksia pidetään kurissa.
On myös harhaanjohtavaa antaa ymmärtää, että järjestöjen rahankäyttö olisi valvomatonta. Avustukset on jo nykyisellään korvamerkitty tarkasti toimintaan, eikä niitä saa käyttää mielivaltaisesti hallintokuluihin. Järjestöjen hallitukset kantavat vastuun siitä, että hallintokulut pysyvät kohtuullisina suhteessa toiminnan vaikuttavuuteen.
Palkkakatolla ja leikkauksilla pelottelun sijaan järjestöjen toimintaedellytyksiä tulisi tukea. Järjestöt eivät ole vain menoerä, vaan keskeinen osa suomalaista turvaverkkoa. Leikkaaminen tästä verkosta on paitsi inhimillisesti, myös taloudellisesti vastuutonta.
Kokoomuksen Naisten Liitto ry
