On taas se aika vuodesta. Maailman onnellisuusraportti on hiljattain julkaistu, ja Suomi komeilee listan kärjessä – nyt jo kahdeksatta kertaa peräkkäin. Uutinen herättää meissä suomalaisissa usein sekoituksen ylpeyttä ja hämmennystä.

Silti, tilastot eivät valehtele, ainakaan omasta näkökulmastaan. Suomi on onnellinen maa, kun onnellisuutta mitataan elämänlaadulla, turvallisuudella ja tasa-arvolla. Mutta tämä onni ei ole huoletonta. Se on onnea, johon liittyy myös ongelmia, jotka meidän on tunnustettava ja joihin meidän on uskallettava puuttua.

Mistä suomalainen onni kumpuaa, ja voimmeko sulkea silmämme niiltä vaikeilta kysymyksiltä, jotka usein jäävät juhlapuheiden varjoon kuten naisiin kohdistuvalta väkivallalta ja nuorten horjuvalta tulevaisuudenuskolta.

Mikä tekee suomalaisista onnellisia?

Suomalainen onni ei ole jatkuvaa ekstaasia tai euforiaa. Se on pikemminkin syvää tyytyväisyyttä elämään ja yhteiskunnan toimivuuteen. Se on turvallisuuden tunnetta, joka rakentuu usealle peruspilarille:

• Luottamus: Luotamme toisiimme, poliisiin ja instituutioihin. Tämä luottamus vähentää arjen stressiä ja luo pohjan vakaalle yhteiskunnalle.
• Tasa-arvo: Pienet tuloerot, maksuton koulutus ja vahva sukupuolten välinen tasa-arvo antavat kaikille mahdollisuuden tavoitella unelmiaan.
• Sosiaalinen turvaverkko: Tiedämme, että jos sairastumme tai jäämme työttömäksi, emme jää täysin tyhjän päälle.
• Luonto: Luonnon läheisyys on meille itsestäänselvyys, ja se tarjoaa paikan rauhoittumiselle ja palautumiselle.

Tämä onni on siis pikemminkin hyvinvointia ja elämänlaatua. Se on sitä, että perusasiat ovat kunnossa.

Kolikon kääntöpuoli: Kun onni kohtaa väkivallan

Samaan aikaan kun juhlimme onnellisuuttamme, tilastot paljastavat karun totuuden: Suomi on yksi Euroopan vaarallisimmista maista naisille, kun puhutaan parisuhdeväkivallasta. Tämä on suuri paradoksi. Miten maa, joka on tasa-arvon ja onnellisuuden kärjessä, voi olla niin väkivaltainen?

Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta syyt ovat syvällä kulttuurissamme ja rakenteissamme. Väkivallan taustalla on usein valta-asema ja kontrollintarve, ja vaikka olemme edistyneet tasa-arvossa, vanhat asenteet ja normit elävät sitkeästi. Myös alkoholin käyttö, mielenterveysongelmat ja puhumattomuuden kulttuuri voivat olla laukaisevia tekijöitä. Onkin tärkeää kysyä, ovatko nämä väkivallanteot onnellisuuden paradoksi vai onnellisuuden hinta – hinta, jonka naiset joutuvat maksamaan järjestelmästämme, joka ei pysty suojelemaan heitä riittävästi.

Nuorten horjuva tulevaisuudenusko

Toinen varjo suomalaisen onnellisuuden yllä on nuorten kokema epävarmuus tulevaisuudesta. Tutkimukset osoittavat, että yhä useampi nuori on huolissaan ilmastonmuutoksesta, taloudesta ja omasta pärjäämisestään.

Nuoret elävät maailmassa, jossa vaatimukset ovat kovat ja kilpailu on kovaa. Sosiaalinen media luo paineita ja vertailua, ja epävarmuus työmarkkinoilla lisää ahdistusta. Onkin tärkeää pohtia, onko onnellisuutemme rakennettu kestävälle pohjalle, jos tulevaisuuden tekijät – nuoret – tuntevat olonsa turvattomaksi.

Onnellisuus on matka, ei päämäärä

Suomen onnellisuus on jotain, jota voimme ja meidän pitää vaalia. Se on hyvinvointivaltiomme saavutus. Mutta se ei saa sokaista meitä vaikeilta kysymyksiltä.

Emme voi olla täysin onnellisia, jos naiset joutuvat pelkäämään kotonaan tai jos nuoret eivät usko tulevaisuuteensa. Onnellisuus ei ole pysyvä tila, vaan matka, joka vaatii jatkuvaa työtä. Meidän on uskallettava puhua vaikeista asioista, puututtava epäkohtiin ja rakennettava yhteiskuntaa, joka on todella onnellinen ja turvallinen kaikille.

Onnellisuus ei ole vain tilastoja ja sijoituksia. Se on sitä, että jokaisella on mahdollisuus elää täyttä ja turvallista elämää. Ja siinä meillä on vielä tehtävää.