Suomen tulevaisuudesta puhuttaessa keskustelu syntyvyydestä kääntyy liian helposti työvoimaan. Naisesta tulee tilastoissa joko tuleva työntekijä tai tuleva synnyttäjä. Todellisuudessa nainen on paljon enemmän – ja vanhemmuus paljon enemmän kuin työmarkkinoiden ja syntyvyyden kysymys.

Kokoomuksen tavoiteohjelmassa korostuvat yksilönvapaus, vastuu, mahdollisuuksien tasa-arvo, perheiden monimuotoisuus ja työn merkitys. Näiden rinnalle tarvitaan vahvempi ymmärrys siitä, että lasten kasvattaminen ja hoiva ovat yhteiskuntaa rakentavaa työtä.

Lasten ja nuorten käyttäytymisen ja mielenterveyden haasteet eivät synny tyhjästä. Varhaiset vuorovaikutussuhteet, turvallisuuden kokemus, rajat, kohtaaminen ja vanhemmuuteen saatu tuki vaikuttavat lapsen kasvuun. Siksi vanhemmuutta ei pidä nähdä vain yksityisenä asiana.

Vanhemmat ovat monin tavoin aiempaa enemmän läsnä lastensa arjessa, mutta voimavarat ja mahdollisuudet saada tukea vaihtelevat. Perhetaustaan liittyvä eriytyminen näkyy jo lasten arjessa ja kouluissa. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsistaan, mutta yhteiskunnan on tuettava vanhempia tässä vastuussa.

Erityisesti äitien tekemä hoivatyö jää helposti näkymättömäksi. Vanhempi, joka hoitaa, lohduttaa, asettaa rajoja, auttaa läksyissä ja kulkee lapsen rinnalla, rakentaa samalla Suomen tulevaisuutta.

Hoiva ei kuitenkaan ole vain äitien tehtävä eikä äitiys naisen ensisijainen yhteiskunnallinen rooli. Isien, äitien ja muiden vanhempien osallistuminen on yhtä tärkeää. Perheiden monimuotoisuus on tunnistettava ja jokaiselle lapselle on turvattava mahdollisuus turvalliseen kasvuun ja välittäviin aikuisiin.

Perheiden perustamisen siirtyminen myöhemmälle iälle muuttaa hoivan kokonaisuutta. Vanhemmilla voi olla samanaikaisesti vastuuta pienistä lapsista ja ikääntyvistä vanhemmista. Siksi perhepolitiikan on tunnistettava koko elämänkaari eikä mitattava ihmistä vain työmarkkinoiden kautta.

Työ on tärkeä osa toimeentuloa, osallisuutta ja itsenäisyyttä. Mutta ihmisen arvoa ei voi mitata vain hänen työpanoksensa perusteella.

Ihmisen potentiaali ei tarkoita vain työmarkkinapotentiaalia.

Vanhemmuus, hoiva ja läheisistä huolehtiminen ovat myös vastuunkantoa. Hoivan arvo ei rajoitu siihen, mitä siitä voidaan laskea euroina. Sen arvo näkyy siinä, että se rakentaa ihmisiä, yhteisöjä ja tulevaisuutta.

Samalla yksilönvapaudesta on pidettävä kiinni. Äitiyden valitsevaa naista ei pidä arvottaa korkeammalle kuin naista, joka tekee toisenlaisia valintoja.

Vapaus tarkoittaa myös vapautta valita äitiys – tai olla valitsematta sitä. Jos haluamme perheystävällisen ja tulevaisuuteen uskovan Suomen, perheen perustamisen ei pidä tuntua riskiltä työelämälle tai toimeentulolle. Työn ja perhearjen on oltava yhteensovitettavissa, ja vanhemmuutta, kasvatuskumppanuutta ja varhaista tukea on vahvistettava.

 Nainen ei ole synnyttävä työntekijä.

 Hän on vapaa yksilö.

 Vanhemmuus ei ole työn vastakohta.

 Se on yksi tapa kantaa vastuuta ja rakentaa tulevaisuutta.

Vanhemmuuden arvo ei näy vain kansantalouden mittareissa. Mutta hyvät vanhemmuustaidot ovat yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tulevaisuusinvestoinneista.

Reet Einla

Pohjanmaan Kokoomusnaisten piirihallituksen jäsen

Kannus