Kommunikaatio on paljon enemmän kuin puhetta. Se on mahdollisuus ilmaista omia ajatuksia, tunteita, toiveita ja tarpeita. Se on myös oikeus tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja osalliseksi yhteiskunnasta. Jokaisella ihmisellä, riippumatta hänen toimintakyvystään tai käyttämästään viestintätavasta, on oikeus kommunikaatioon.

Kommunikaatio on perus- ja ihmisoikeus, joka perustuu Suomen perustuslakiin. Laki turvaa yhdenvertaisuuden ja sananvapauden. Jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä sekä vastaanottaa ja välittää tietoa. Myös YK:n vammaissopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta käyttää itselleen sopivia viestintätapoja sekä saada tietoa saavutettavassa muodossa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puheen rinnalla tai sijasta voidaan käyttää esimerkiksi: tukiviittomia, kuvia ja kuvakommunikaatiota, kommunikointikansioita, puhelaitteita ja muita teknologisia apuvälineitä, viittomakieltä ja puhevammaisten tulkkauspalvelua. Oikeus kommunikoida ei riipu siitä, puhuuko henkilö sanoin. Jokaisella on oikeus tulla ymmärretyksi omalla tavallaan.

Lainsäädäntö velvoittaa tukemaan kommunikaatiota. Vuoden 2025 alussa voimaan tullut uusi vammaispalvelulaki edistää vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuutta, osallisuutta, osallistumista sekä itsemääräämisoikeutta. Lain tavoitteena on turvata yksilöllisten tarpeiden mukaiset palvelut sekä poistaa esteitä, jotka rajoittavat osallisuutta yhteiskunnassa. Vammaispalvelulain lisäksi kommunikaatiota ohjaavat useat muut lait kuten vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta, sosiaalihuoltolaki, perustuslaki ja YK:n vammaissopimus. Lait velvoittavat viranomaisia ja palveluntuottajia varmistamaan, että henkilö voi osallistua ja vaikuttaa omaan elämäänsä omien kommunikointikeinojensa avulla. Kommunikaatio ei siis ole ylimääräinen palvelu, vaan keskeinen osa ihmisoikeuksien toteutumista.

Osallisuus syntyy ymmärretyksi tulemisesta, kun ihmisellä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja tehdä itseään koskevia valintoja. Näin hänen itsemääräämisoikeutensa vahvistuu. Kommunikaation puute voi johtaa ulkopuolisuuden kokemuksiin, väärinymmärryksiin ja syrjäytymiseen.

Varhaiskasvatuksessa, koulutuksessa, työelämässä, asumispalveluissa ja vapaa-ajalla tulee huolehtia siitä, että käytettävät viestintätavat ovat saavutettavia ja yksilön tarpeisiin sopivia. Erityisesti kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisilla on merkittävä rooli kommunikointia tukevan ympäristön rakentamisessa.

STEA-rahoituksen merkitys kommunikoinnin edistämisessä on merkittävää. Monet kommunikointia edistävät palvelut sekä materiaalit ovat Suomessa järjestöjen tuottamia. Näiden toimintojen mahdollistajana toimii usein Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA. STEA-avustuksilla rahoitetaan toimintaa, joka täydentää julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja sekä edistää ihmisten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia. Kommunikoinnin näkökulmasta STEA-rahoitus mahdollistaa esimerkiksi: kommunikointiohjauksen ja neuvonnan, saavutettavien materiaalien tuottamisen vertaistukitoiminnan, koulutukset ammattilaisille ja läheisille, digitaalisten kommunikointiratkaisujen kehittämisen ja vaikuttamistyön kommunikointioikeuksien edistämiseksi

Esimerkiksi monet puhevammaisten henkilöiden oikeuksia ja kommunikointimahdollisuuksia tukevat järjestöt, kuten Tukiliitto järjestää toimintaansa STEA-rahoituksen avulla. Viimeaikaiset keskustelut STEA-avustusten vähentymisestä, ovat herättäneet huolta järjestökentissä. Rahoituksen muutokset voivat vaikuttaa suoraan niiden ihmisten saamaan tukeen, joiden ääni ei muuten kuuluisi yhteiskunnassa riittävästi. Oikeuskansleri on saanut tilanteesta useita kanteluita STEA- avustuksiin ja myöntämisperusteisiin. Hän on pyytänyt ministeri Rydmanilta selvitystä. Ratkaisussaan oikeuskansleri Janne Salminen kiinnittää ratkaisuissaan huomiota sekä sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin että sosiaali- ja terveysministeriön huomiota valtionavustuksia koskevan lainsäädännön ja hallinnon oikeusperiaatteiden noudattamiseen. Oikeuskanslerin mukaan STEA-avustusten ehdoista tuli virheellinen kuva avustusten myöntämisestä. (viitattu: 29.9.2026 mtv/uutinen).

Kommunikoinnissa on kysymys yhteisestä vastuusta. Kommunikointi kuuluu kaikille. Kyse ei ole vain puheesta tai teknisistä apuvälineistä, vaan ihmisarvosta, osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Lainsäädäntö antaa vahvan perustan kommunikointioikeuksien toteutumiselle, mutta oikeudet muuttuvat todellisuudeksi vasta käytännön teoissa. Tarvitsemme osaavia ammattilaisia, saavutettavia palveluita, oikea-aikaisia tukitoimia sekä järjestöjen tekemää arvokasta työtä. Kun mahdollistamme jokaiselle oman äänen, rakennamme yhteiskuntaa, jossa jokainen voi osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi.

Kommunikointi ei ole etuoikeus. Se on ihmisoikeus.

Raili Paavonen

KM, ammatillisten aineiden erityisopettaja AeM,