20.09.2024
Pitkään jatkunut, usein varttuneempaa väestöä koskeva työttömyys yhdistettynä eläkeiän nostopaineisiin eivät tahdo maalaisjärkeen upota. Samaan aikaan kun työvoimasta – myös fyysisen työn tekijöistä – on monilla aloilla huutava pula, on meillä väestönosa, joka ei tunnu kelpaavan työnantajille. Yli 55-vuotiaat ovat yliedustettuina työttömistä työnhakijoista. Ikäsyrjintä on todellisuutta sekä työnhakijoiden, että työnantajien taholla. Asenteet ja käytänteet estävät hyödyntämästä työhakijoiden resursseja täysmääräisesti.
Rekrytoivan osapuolen kannattaisi panostaa enemmän iäkkäämpien palkkaamiseen. Vanhemmat ihmiset ovat jo vakiinnuttaneet elämänsä kotipaikkakunnalleen ja pystyvät sitoutumaan pitkäaikaisiin työsuhteisiin. Nämä varttuneemmat ihmiset eivät koe paineita jatko-opinnoille eivätkä muuta helposti paikkakunnalta toiseen. Miksi yli 55-vuotiaat eivät tunnu kelpaavan työnantajille?
Onko syynä pelko sairaslomista ja työkyvystä? Turha pelko, sillä kaikkien tilastojen perusteella eniten sairaslomapäiviä on nuorilla. Iäkkäämmillä työntekijöillä ei (ainakaan pääsääntöisesti) ole lasten sairastumisien takia töistä poissaoloja. Väestötasolla kun tarkastelee nuorison kuntoa, ei työkyvyssäkään välttämättä mahdotonta eroa ole. Onhan vanhempi ikäluokka harrastanut hyötyliikuntaa selkeästi nykynuoria enemmän, vaikka eivät oikeasti nuorena susien keskellä hiihtäneetkään 30 kilometriä kouluun.
Onko syynä tietojen päivitys, tai enemmänkin tietojen päivityksen puute? Aivan turhaan, kyllä vanhatkin koirat oppivat! Ja mikä parasta, aikuisikään päässeillä on kokemusta, joka kompensoi pieniä, pääsääntöisesti IT-ohjelmistojen käsittelyyn kohdistuvia puutteita. Koulutuskaan ei minun kokemukseni mukaan aina takaa hyvää ja osaavaa työntekijää. Erilaista tietoa ja faktoja ehtii opiskella ja omaksua vuosien kuluessa. Monien kohdalla näitä oppeja kutsutaan yleissivistykseksi ja kokemukseksi.
Vai onko syynä se, että usein nuoremmat pomot eivät uskalla palkata itseään vanhempia työntekijöitä? Pelkäävätkö oman auktoriteettinsa kyseenalaistamista? Huoli pois, hyvät pomot osaavat johtaa eri-ikäisiä ihmisiä. Ja hyvä pomo kestää myös kyseenalaistamisen, osaa jopa perustella omat kantansa tarvittaessa.
Vanhemmilla työnhakijoilla saattaa toki olla itsestään ikäsyrjinnän kriteeristön täyttävä ajattelumalli. Ikääntyvät saattavat työnhakuprosessissa torpata omia etenemismahdollisuuksiaan ajatellen, etteivät enää jaksa, opi tai kelpaa ikänsä puolesta. Joitakin mahdollinen palkkatason aleneminen ei motivoi työnhakuun, tosin työttömyysturvalla pitkään elämisellä elintaso laskee takuuvarmasti. Toisilla kyse saattaa olla myös mukavuudenhalusta, uuden opettelu ja uusien ajattelutapojen oppiminen ei enää kiinnosta? Tämänkaltaiset asenteet eivät varmasti auta työnhakijaa rekrytointivaiheessa.
Olipa syyt ikäsyrjintään mitkä tahansa, kannattaisi niistä nyt tietoisesti päästä eroon. Kuten Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen Ylen A-Talkissa 5. 9. 2024 totesi, on kansantaloutemme siinä jamassa, että eläkeiän nostoa pitää harkita. Eläkeiän nostamisessa vain ei ole järkeä, ennen kuin lähellä eläköitymistä oleville rupeaa löytymään töitä ilman ikäsyrjintää.
Olen itse rekrytoinut vuosien varrella useampia kymmeniä ihmisiä. Kokemukseni mukaan ikä kertoo vain vähän työntekijän kyvystä onnistuneeseen työsuoritukseen. Tärkeämpää ovat motivaatio, osaaminen, työhön perehdyttäminen ja työyhteisöön soveltuminen. On työnantajan etu palkata eri ikäisiä ja eri taustoista tulevia tekijöitä. Liian homogeeninen yhteisö ei kestä kriisejä eikä vastoinkäymisiä yhtä hyvin kuin monta erilaista kokemusta omaava heterogeeninen yhteisö.
Asennemuutosta tarvitaan, jotta Suomi saadaan taloudellisesti jaloilleen. Ja tästä asennemuutoksesta hyötyvät kaikki, jopa tulevaisuuden entiset nuoret.
