04.03.2024

Kun vilkkaan lapsen äiti ostaa apteekista laastareita ja desinfiointiainetta, tai kun autoilemaan lähtevät ihmiset laittavat turvavyön päälle, voi heidän toimiaan kutsua varautumiseksi. Näitä äitejä ja turvavyöt päällä autoilevia ihmisiä ei silti ole syytä kutsua pelokkaiksi. Järkevä ennakointi ei ole pelkoa, eikä ennakoinnin syistä ole syytä ahdistua. Tuskin kukaan voi kirkkain silmin väittää, että varautuminen kaatumisiin tai mahdollisiin kolareihin rajoittaisi millään tavoin elämistä, saati heikennä elämänlaatua. Samalla tapaa meidän tulee suhtautua varautumiseen suurempien kriisien ja poikkeustilanteiden varalta. Ei merkkinä pelosta ja ahdistuksesta, vaan ennakoivana toimintana ja kaukaa viisaina päätöksinä.

Nykymaailmassa on tarve aktiiviselle keskustelulle varautumisesta, valmiudesta sekä koko yhteiskunnan ja yksilöiden resilienssistä. Laajentuneen sodan uhka on nostanut päätään, ja koronan taannoinen leviäminen muistutti, jopa WHO:n sekä monen valtion johtoa niistä realiteeteista, missä me ihmiskuntana elämme. Edellä mainitut ovat vain muutama esimerkki yhteisöämme ja meitä yksilöitä uhkaavista skenaarioista.

Jos sitten joskus jotain tapahtuu – oli se suurta ja laajamittaista tai pienen yhteisön tai yksittäisen yksilön kriisi – antaa elämisen ohessa hienovaraisesti hoidettu varautuminen paremmat eväät nopeampaan kriiseistä selviämiseen. Erityisesti suurten ja laajamittaisten kriisien kohdalla antaa varautuminen paremmat eväät ihmisten ja yhteisöjen selviämiseen. Meillä jokaisella on, henkisen ja fyysisen jaksamisen mukaisesti, vastuu huolehtia itsestämme ja vähintäänkin omasta välittömästä lähipiiristämme. Mitä vahvemmat ihmiset ja yhteisö on kyseessä, sitä suurempi ja laajempi on myös vastuu.

Herättelemällä keskustelua ja uskallusta varautumisajatteluun, voimme me Kokoomusnaiset osaltamme varmistaa yhteiskunnallisesti paremman resilienssin ja kestokyvyn. Jos saamme muutaman asiaan vihkiytymättömän tutustumaan ja omaksumaan edes 72 tunnin kotivara -ajattelun, on se hyvä alku. Saati jos saamme innostettua vieläkin suuremman ihmisjoukon pidemmälle menevään varautumisajatteluun; lisää osallistujia MPK:n kursseille, lisää ensiapukurssien suorittaneita tai kriisiviestintään tutustuneita, enemmän erä- ja selviytymistaitoja omaksuneita. Mahdollisuuksia on monia, ja koko yhteiskunnassamme mahdollisuuksia on yhtä monta kuin on kansalaisiakin.

Olen tehnyt osana Kriisi- ja poikkeusolojen asiantuntija -opintojani huonetaulun perheille varautumiseen ja valmistautumiseen henkisesti poikkeusoloihin. Vähintäänkin näitä ohjeita noudattamalla voi jokainen kasvattaa omaansa sekä perheensä resilienssiä ja varautumisen tasoa.

Kunhan tiedämme ja valmistaudumme eri skenaarioihin, voimme yhdessä kansakuntana selvitä lähestulkoon kaikesta. Emme voi valita aikoja missä elämme, mutta voimme valita, miten aikamme elämme.

Minna Heinonen-Pesonen
Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen

Jaa sisältö: