Väkivallan uhreille kuuluu toivo tulevasta
Kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11. merkittävät rakennukset ympäri maailmaa valaistaan oransseiksi. Myös eri puolilla Suomea oransseiksi värjätyt merkkirakennukset ovat muistuttamassa siitä, että Suomi on naisiin kohdistuvan väkivallan kehitysmaa. Tilastojen mukaan Suomi on EU:n toiseksi turvattomin maa naiselle. Meillä joka kolmas nainen kokee elämänsä aikana lähisuhdeväkivaltaa, ja lähes aina tekijänä on nykyinen tai entinen kumppani.
Ei ole sattumaa, että YK:n Oranssit päivät -kampanja alkaa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä ja päättyy ihmisoikeuksien päivänä 10.12. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa räikeällä tavalla naisten ihmisoikeuksia. Fyysinen tai seksuaalinen väkivalta loukkaa kehollisen itsemääräämisoikeuden ydintä kaikista vakavimmalla tavalla. Henkisellä väkivallalla tai verkkoväkivallalla voidaan puolestaan evätä naisilta vaikutusmahdollisuuksia ja pyrkiä kaventamaan heidän sanavapauttaan. Naisiin kohdistuva väkivalta on siten myös uhka demokratialle.
Oranssi väri symboloi kuitenkin toivoa tulevasta. Meidän pitää yhteiskuntana toimia siten, että väkivallan uhreille välittyy viesti siitä, että toivoa on aina. Jokaisella pitää olla mahdollisuus turvalliseen elämään ja näköpiirissä pitää olla ulospääsy väkivallan kierteestä esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatilanteessa. Fyysisen väkivallan lisäksi yhteiskuntamme pitää tuomita vielä lujemmin myös muut väkivallan muodot. Esimerkiksi verkkoväkivaltaan pitää puuttua sitkeämmin.
Sukupuolittuneen väkivallan lopettaminen on Orpon hallituksen tärkeä prioriteetti. Hallitusohjelman mukaisesti lähisuhdeväkivallan sovittelu lopetetaan pääsääntöisesti. Tämä on tärkeää siksi, että uhrin asema turvataan oikeudenmukaisemmin. Lähisuhdeväkivaltaa ei tule käsitellä lievänä rikoksena, jonka voi kuitata pelkällä anteeksipyynnöllä. Väkivallan uhrien asemaa parannetaan myös lisäämällä turvakotien rahoitusta kahdella miljoonalla.
Orpon hallitus tekee myös merkittäviä rahallisia panostuksia koko oikeudenhoidon ketjuun – poliisille, syyttäjälaitokselle, tuomioistuimille ja vankeinhoidolle, jotta rikosten käsittely nopeutuisi. On kohtuutonta, että tällä hetkellä seksuaalirikoksen tuomioistuinkäsittelyä joutuu odottamaan jopa vuodelle 2026. Kaikkien väkivallan uhrien täytyy saada oikeutta asialleen kohtuullisessa ajassa. Siksi oikeusjärjestelmän toimintakyky on myös tasa-arvokysymys.
