Laura Sviili: EU:n uusi pakkaus- ja pakkausjäteasetus vie ojasta allikkoon
Viikonloppuna omaan Instagram-feedini alkoi ilmestyä päivitys toisensa perään kummallisia julkaisuja. Pienet brändit sekä Euroopan Unionin sisällä että muissa maissa julkaisivat yksi toisensa perään päivityksiä, jossa viesti oli sama: yritykset joutuvat lopettamaan tuotteidensa myynnin EU:n sisällä joko kokonaan tai osittain. Siis mitä, miksi? Eikö erityisesti EU:n sisällä toimiville yrityksille pitänyt olla yhteiset sisämarkkinat, jossa kaikilla pitäisi olla mahdollisuus tehdä kauppaa alueen sisällä. Periaatteessa kyllä, kunnes kuvaan astui uusi EU:n pakkaus- ja pakkausjäteasetus.
Kuten monessa muussakin EU-säännöksessä, tässäkin tarkoitus on hyvä. Asetuksen tarkoitus on vastuuttaa erityisesti verkkokaupan isoja toimijoita huolehtimaan jätteen kierrätyksestä ja sen aiheuttamista kustannuksista. Valitettavasti idea meni siinä kohtaa pieleen, kun isoja yrityksiä varten tehty lainsäädäntö päätettiin ulottaa myös keskisuurin, pieniin ja mikroyrityksiin sellaisenaan ilman poikkeuksia. HS uutisoikin tiistaina 11.8. miten suomalainen käsityöyrittäjä, joka tekee nahkalompakoita, joutuu vastaisuudessa miettimään tarkkaan, mihin EU-maihin hän ylipäätään voi tehdä kauppaa. Osalle erityisesti mikroyrittäjistä asetus pahimmillaan tarkoittaa yrityksen lakkauttamista. Suomen lupa- ja valvontaviraston ylitarkastaja myönsi samaisessa artikkelissa, että asetus on pienyrityksille vaikea.
Omassa tuttavapiirissäni yksi käsitöitä tekevä mikroyrittäjä kertoi, että uuden asetuksen myötä hänen on järkevämpää lähettää tilaus Australiaan kuin toiseen EU-maahan. Ei kuulosta järjin ekologiselta, että paketin lähetys mantereen yli on kannattavampaa kuin Ruotsiin tai Tanskaan. Hän myös kertoi, että haaveet yrityksen kasvusta ovat nyt toistaiseksi jäissä; Suomen markkina kun on rajallinen. Tämä kuulostaa erityisen ikävältä aikana, jolloin Suomessa tarvittaisiin rohkeutta yrittämiseen ja yritysten kasvuun. Samaa toivottaisiin varmasti muissakin EU-maissa.
Miksi hyvää tarkoittava uusi asetus meni niin pahasti pieleen? Asetuksen ongelma on hallinto ja rekisteröinti jokaiseen 27 jäsenmaahan erikseen. Rekisteröinnin yhteydessä perittävän maksun jokainen jäsenmaa saa päättää itse, ja se voi pahimmillaan olla useita satoja euroja. Päälle tulee hallinnollinen työ ja joissain maissa yrityksellä pitää olla ns. paikallinen edustaja. Tämä kaikki tulee olla hoidettuna, ennen kuin yhtään kauppaa on tehty. Pienellä yrityksellä ei ole pelivaraa alkaa maksamaan useita erilaisia rekisteröintimaksuja ja käyttää aikaa eri maiden byrokratian selvittelyyn, jos varmaa myyntiä ei ole tiedossa.
Ikävin puoli uudistuksessa on, että se tuskin hillitsee vastaisuudessakaan Sheinin tai Temun kaltaisten halpakauppojen aiheuttamaa ekologista kuormitusta. Toisin kuin pienillä yrityksillä, niillä on varaa kuten aiemminkin maksaa erilaisia hallinnollisia maksuja ilman, että se vaikuttaa bisnekseen. Kuluttajille uudistus EU:n sisällä tarkoittaa enemmän isojen yritysten tuottamaa bulkkia ja vähemmän valinnanvaraa, kun jokainen pieni yritys nyt miettii tahollaan, mihin maihin kannattaa vastaisuudessa myydä oman kotimaan ohella, ja mihin lopettaa tuotteiden tarjoaminen.
EU:n ja sen sisämarkkinoiden suurena ystävänä tämän tekstin kirjoittaminen on ikävää. Uudistusta tulee muuttaa pikaisesti. Minimi, mitä tässä kohtaa voitaisiin tehdä, olisi yhden rekisteröintijärjestelmän teko. Vertailuna voisi käyttää IOSS-järjestelmää, jonka kautta EU:n ulkopuoliset myyjät ovat voineet hoitaa arvonlisäveron maksun vuodesta 2021 riippumatta siitä, mihin jäsenmaahan tilaus tehdään. Pitkällä aikavälillä asetukseen tulee saada muutoksia, joissa velvoittavuus ja vastuut määräytyvät yrityksen todellisen myynnin mukaan. On aivan ok vaatia verkkokaupan toimijoilta vastuullisuutta liiketoiminnan tuottamasta jätteestä. Isojen verkon halpakauppojen jätteiden suistuminen ei kuitenkaan voi tapahtua lukuisten pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella etenkin, jos se katkaisee EU:n omilta yrityksiltä niiden kasvun mahdollisuudet.
Laura Sviili
Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen
Helsinki
Linkki HS:n artikkeliin: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000012196024.html (maksumuurin takana)
