Koulurauha alkaa kohtaamisesta – yhteisöllisyys on jokaisen vastuulla
Koulut täyttyvät taas iloisesta puheensorinasta, uusista koulurepuista ja jälleennäkemisen riemusta. Samalla monen oppilaan mielessä on myös jännitystä. Ensimmäiselle luokalle astuva miettii, millainen uusi koulu on. Yläkouluun tai toiselle asteelle siirtyvä pohtii, löytääkö paikkansa uudessa ryhmässä. Joku palaa kouluun innolla, toinen kantaa mukanaan huolia, joita kukaan muu ei näe.
Mielestäni koulun tärkein tehtävä ei ole vain opettaa matematiikkaa, äidinkieltä tai historiaa. Sen tärkein tehtävä on tarjota turvallinen ympäristö, jossa jokainen lapsi ja nuori voi kasvaa, oppia ja tuntea kuuluvansa joukkoon.
Koulurauhasta puhutaan paljon lukuvuoden alussa, ja hyvästä syystä. Liian usein ajattelemme kuitenkin, että koulurauha tarkoittaa vain sitä, ettei koulussa tapella tai rikota sääntöjä. Todellisuudessa koulurauha on paljon enemmän. Se on tunne siitä, että voi tulla kouluun ilman pelkoa. Se on tieto siitä, ettei tarvitse jäädä yksin välitunnilla tai ruokailussa.
Yhteisöllisyys ei synny juhlapuheilla eikä yksittäisillä teemaviikoilla. Se rakentuu arjen pienistä teoista. Siitä, että tervehdimme toisiamme käytävällä, pyydämme uuden oppilaan mukaan porukkaan, istumme joskus eri kaverin viereen ruokailussa tai uskallamme puolustaa toista, jos näemme kiusaamista.
Myös meillä aikuisilla on tässä tärkeä tehtävä. Opettajat, koulunkäynninohjaajat, koulunkäynnin tukipalvelut ja huoltajat luovat yhdessä sen ilmapiirin, jossa lapset ja nuoret kasvavat. Kun aikuiset ovat aidosti läsnä, kuuntelevat ja puuttuvat epäasialliseen käytökseen heti, syntyy luottamusta. Turvallinen koulu ei tarkoita täydellistä koulua, vaan koulua, jossa jokainen tietää tulevansa kuulluksi ja autetuksi.
Maailma ympärillämme tuntuu usein kiireiseltä ja jakautuneelta. Siksi koulun pitäisi olla paikka, jossa opitaan myös välittämistä, toisten kunnioittamista ja erilaisuuden hyväksymistä. Ne ovat taitoja, joita tarvitaan yhtä paljon kuin lukemista, laskemista tai digitaalisten välineiden käyttöä. Hyvä yhteishenki ei synny sattumalta, vaan sitä rakennetaan joka päivä yhdessä.
Lukuvuoden alkaessa toivon, että jokainen oppilas voisi astua koulun ovesta sisään turvallisin mielin. Jokainen kokisi olevansa tärkeä osa omaa luokkaansa ja kouluyhteisöään. Ja että me kaikki – oppilaat, opettajat, huoltajat ja muut aikuiset – muistaisimme, että koulurauha ei ole vain yhden päivän teema. Se on tekoja, sanoja ja kohtaamisia vuoden jokaisena koulupäivänä.
Koulu ei ole vain paikka, jossa opitaan – se on yhteisö, jossa opitaan myös olemaan ihmisiksi.
Minna Lounatvuori, äiti Seinäjoki
