Alkavan lukuvuoden kynnyksellä toivon…

Että jokainen lapsi voisi lähteä kouluun ilman pelkoa.

Että lasten kokemuksia kuunneltaisiin ja uskottaisiin, eikä niitä vähäteltäisi, selitettäisi pois tai sivuutettaisi liian herkästi.

Ettei yksikään lapsi joutuisi nielemään kyyneliään ennen koulupäivää tai keräämään rohkeutta lähteäkseen aamulla ovesta ulos.

Ettei yksikään lapsi joutuisi kantamaan harteillaan sellaista taakkaa, joka kuuluu aikuisten ratkaistavaksi.

Ettei lasten tarvitsisi oppia, että kipeitä asioita kuuluu vain kestää tai että paras tapa selviytyä on olla välittämättä.

Ettei lasten tarvitsisi sietää silmien pyörittelyä, huokailuja, kuiskailua tai niitä pieniä hetkiä, jolloin he huomaavat jäävänsä ulkopuolelle ilman, että kukaan muu näyttää huomaavan sitä.

Ettei leikki loppuisi lapsen saapuessa paikalle.

Ettei kukaan poistuisi juuri silloin, kun toinen lapsi otetaan mukaan.

Ettei välitunti olisi paikka, jossa yksinäisyys tuntuu kaikkein raskaimmalta.

Ettei ryhmätöiden tai joukkueiden muodostaminen herättäisi pelkoa siitä, jääkö jälleen viimeiseksi.

Ettei lasten tarvitsisi miettiä, mitä heistä puhutaan selän takana.

Ettei yksikään lapsi joutuisi kysymään itseltään, mikä hänessä on vikana, vaan että jokainen lapsi saisi tietää kuuluvansa joukkoon juuri sellaisena kuin on.

Että jokainen lapsi voisi olla oma itsensä ilman pelkoa pilkasta, torjutuksi tulemisesta tai ulkopuolelle jättämisestä.

Että joku huomaisi, jos lapsi jää yksin, ja menisi hänen luokseen.

Että joku sanoisi: ”Tule mukaan.”

Että kouluissa olisi aikuisia, jotka näkevät, kuulevat ja uskaltavat puuttua ajoissa.

Että myös ne vanhemmat, joiden lapsi ei itse koe koulussa ulkopuolisuutta tai kiusaamista, puhuisivat lastensa kanssa sivustakatsojan vastuusta ja siitä, miten suuri merkitys yhdellä mukaan kutsuvalla sanalla tai vierelle menemisellä voi olla.

Että vanhemmat ottaisivat vakavasti viestin oman lapsensa sopimattomasta käytöksestä koulussa.

Että muistaisimme, että jos meillä on kiusattuja lapsia, meillä on myös lapsia, jotka kiusaavat – ja hekin tarvitsevat aikuisten ohjausta, rajoja ja vastuunkantoa.

Toivon, että jokainen aikuinen uskaltaisi katsoa peiliin ja kysyä, mitä minä voisin tehdä, jotta yksikään lapsi ei jäisi yksin.

Vanhemmat näkevät läheltä, miten ulkopuolelle jääminen voi murentaa lapsen uskoa itseensä. He näkevät myös, että kaiken sen alla on edelleen sama lämmin, herkkä, hauska, viisas ja äärettömän arvokas lapsi.

 Siksi jokaisen aikuisen teoilla on merkitystä – joskus yksi katse, yksi kysymys tai kutsu voi muuttaa lapsen koko koulupäivän.  

Siksi toivon koko sydämestäni, että tästä syksystä lähtien jokainen lapsi kokisi kuuluvansa joukkoon ja näkisi itsekin sen, minkä hänen ympärillään olevat aikuiset näkevät:

että hän on tärkeä, arvokas ja rakastettava juuri sellaisena kuin on.

Jokaisella lapsella on oikeus:

turvalliseen koulupäivään, 

turvalliseen koulumatkaan 

ja siihen, että hän saa kuulua joukkoon.

Turvallista koulumatkaa ja lukuvuotta kaikille lapsille. 💛

Reet Einla

Pohjanmaan Kokoomusnaiset

piirihallituksen jäsen