Jokainen suuri muutos ja menestystarina alkaa aina jostakin pienestä: uteliaisuudesta, oivalluksesta ja ennen kaikkea rohkeudesta ottaa se ensimmäinen askel tuntemattomaan.

Näen tämän inspiraation ja rohkeuden joka päivä omassa arjessani. Oma poikani opiskelee yrittäjyysluokalla, ja hänen innon ja ennakkoluulottomuutensa seuraaminen on muistuttanut minua jostakin perustavanlaatuisesta. Yrittäjyys ei nimittäin synny tyhjiössä. Se syttyy yhteisössä ja oikeassa ympäristössä silloin, kun joku uskoo ideoihin ja tarjoaa tilaa kokeilla.

Juuri siksi tiivis yhteistyö koulujen ja paikallisten yrittäjien välillä on aivan kriittistä. Meidän on tuotava yrittäjyyden arki ja nuorten luovuus saman pöydän ääreen. Kun tarjoamme nuorille esikuvia ja käytännön kokemuksia, varmistamme, että siitä pienimmästäkin kipinästä kasvaa roihu. Tästä roihusta syntyvät ne uudet suomalaiset yritykset, innovaatiot ja työpaikat, jotka kantavat maatamme tulevina vuosikymmeninä.

Tämän kipinän sytyttäjinä toimivat suomalaiset yrittäjät – yhteiskuntamme todelliset voimavarat ja selkäranka. Yrittäjyys on jotakin paljon enemmän kuin ammatinvalinta. Se on rohkeutta katsoa epävarmuutta silmiin ja sanoa: ”Minä pystyn tähän. Minä luon jotakin uutta.” Yrittäjät luovat kasvua, tarjoavat palveluja ja kantavat vastuuta muista. Se vaatii varhaisia aamuja, iltamyöhään venyviä työpäiviä ja kykyä nousta ylös silloin, kun eteen tulee vastoinkäymisiä.

Tiedämme, että tie ei ole kaikille yhtä tasainen. Monet yrittäjät taiteilevat sovittaakseen yhteen työn ja perhe-elämän. Yksinyrittäjälle vanhempainvapaalle jääminen voi tarkoittaa koko toiminnan pysähtymistä. Naisyrittäjät, jotka pyörittävät usein myös läheistemme hyvinvointia ylläpitäviä sote-palveluita, kohtaavat edelleen rakenteellisia esteitä, sukupuolittuneita odotuksia ja kyseenalaistamista. Vaikka naiset muodostavat puolet väestöstä, yrittäjistä heitä on vain kolmannes.

Muistan aina ystäväni tarinan. Hän jäi eron jälkeen pyörittämään yritystä yksin ja suuntasi pankkiin neuvottelemaan rahoituksesta jatkon turvaamiseksi. Vastassa oli pankinjohtaja, joka katsoi häntä vähätellen ja tokaisi vain: ”Voi tyttö pieni.”

Se vähättely olisi voinut pysäyttää kenet tahansa, mutta ystäväni ei lannistunut. Hän sisuuntui niistä sanoista ja päätti näyttää. 

Tänä päivänä hän pyörittää erittäin menestyvää yritystä – mutta pankki ja pankinjohtaja vaihtuivat välittömästi.

Tämä tarina kertoo siitä uskomattomasta sitkeydestä, joka suomalaisissa naisyrittäjissä asuu. Kun katson ympärilleni, näen haasteiden keskellä jotain upeaa: naisyrittäjiemme horjumattoman uskon tulevaan. Se on uskoa siihen, että omalla osaamisella, sitkeydellä ja visiolla rakennetaan parempaa huomista. Tämä usko on tarttuvaa, ja se ansaitsee tuekseen yhteiskunnan, joka seisoo yrittäjän rinnalla.

Naisyrittäjyyden vahvistaminen ja kynnysten mataloittaminen ei ole vain naisten asia – se on koko Suomen talouden ja tulevaisuuden asia. Meidän on luotava ympäristö, jossa yrittäjyys näyttäytyy kannattavana ja turvallisena vaihtoehtona kaikille.

YEL-uudistuksen vaikutuksia on seurattava ja tehtävä korjauksia. Yrittäjän sosiaaliturva tulee päivittää työntekijän turvatasoa vastaavaksi. Nostetaan arvonlisäverovelvollisuuden alaraja vähintään 30 000 euroon ja luodaan verotukseen kannustin, kun yritys investoi voittonsa takaisin kasvuun. Epäonnistuminen ei saa olla elinkautinen taakka. Uudistetaan maksukyvyttömyyslainsäädäntöä, mahdollistetaan henkilökohtainen konkurssi ilman kohtuutonta velkavankeutta ja helpotetaan kausiyrittäjyyttä.

Yrittäjäksi ryhtymisen pitää olla mahdollista, yrityksen kasvattamisen kannattavaa ja epäonnistumisen jälkeen on voitava nousta uudelleen. 

Tavoitteenamme tulee olla yhteiskunta, jossa sukupuoli, perhetilanne tai tausta eivät määritä sitä, kuinka pitkälle omat unelmat ja oma yritys voivat kantaa.

Pidetään huoli siitä, että pienten kipinöiden annetaan roihuta vapaasti.

Pihla Keto-Huovinen
kansanedustaja
Kokoomusnaisten puheenjohtaja