Kokoomus julkaisi taannoin uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa ja esittää siinä useita toimia maahanmuuttoon liittyvien velvoitteiden ja ehtojen tiukentamiseksi. Toimien rinnalle tarvitaan kuitenkin myös näkökulma siihen, miten työllistymisen esteitä voidaan purkaa. Suomi tarvitsee monenlaista työhön johtavaa maahanmuuttoa, sillä hyvinvointiyhteiskuntamme rahoittaminen edellyttää, että työikäisen väestön osuus säilyy riittävän korkealla tasolla. Tämä ei onnistu ilman maahanmuuttoa. Työperäisen maahanmuuton rinnalle on noussut käsite työhön johtava maahanmuutto. Sen tavoitteena on, että maahanmuuton taustasta riippumatta tulijat kiinnittyvät mahdollisimman nopeasti työelämään.

Maahanmuuttopolitiikan onnistumista ei ratkaise se, kuinka monta ihmistä Suomeen saapuu, vaan se, kuinka moni löytää paikkansa työelämässä ja yhteiskunnassa. Työllistyminen on usein ensimmäinen askel kohti pysyvää osallisuutta ja kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan.

Maahanmuuttajien työllisyysaste on keskimäärin kantaväestöä matalampi, ja julkisessa keskustelussa esiin nousee usein myös maahanmuuttajien sosiaalietuuksien käyttö. Näihin havaintoihin on syytä suhtautua vakavasti. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että työllistyminen on monilla maahanmuuttajilla hitaampaa erityisesti maahanmuuton alkuvuosina, minkä vuoksi vaikutuksia on tarkasteltava riittävän pitkällä aikavälillä.

Yhteiskunta voi arvioida kovin sanankääntein alhaisia työllistymisprosentteja. Se voi myös kiristää sosiaaliturvaan, työssäkäyntiin ja kotoutumiseen liittyviä ehtoja. Nämä toimet voivat olla perusteltuja. Samalla on kuitenkin tunnustettava toinen todellisuus: yhteiskunnassa, jossa maahanmuuttoon liittyy voimakkaita ennakkoluuloja ja epäluuloja, työllistyminen ei ole helppoa.

Jos vaadimme maahanmuuttajilta nopeaa työllistymistä ja omavaraisuutta, meidän on samalla tarkasteltava rehellisesti, kuinka helposti he pääsevät työmarkkinoille. Työllistyminen ei ole vain yksilön vastuulla, vaan myös yhteiskunnan rakenteiden varassa. Kun vaatimuksia kiristetään, on tuettava määrätietoisesti myös työnantajien ja yrittäjien kykyä sekä halua työllistää maahanmuuttajia.

On kohtuutonta arvioida maahanmuuttajien onnistumista pelkkien tilastojen perusteella, jos työllistymisen esteitä ei tunnisteta. Tutkintojen ja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista sekä rekrytointikäytäntöjä on kehitettävä. Anonyymiin rekrytointiin tulisi kannustaa aina, kun se on mahdollista.

Työllistyminen Suomessa edellyttää usein aiempaa kokemusta suomalaisesta työelämästä. Ydinkysymys onkin, kuka on ensimmäinen työnantaja, joka antaa mahdollisuuden hankkia tätä kokemusta. Jos kukaan ei anna mahdollisuutta, vaadittua kokemusta ei koskaan synny.

Työnantajilla ja työyhteisöillä on osuutensa onnistumisessa. Työpaikka ei ole kotoutumiskeskus, mutta työyhteisöiltä vaaditaan tulevaisuudessa yhä enemmän kykyä vastaanottaa erilaisista kulttuureista tulevia ihmisiä. Samalla työ on paljon muutakin kuin toimeentulon lähde. Se on tehokkain väylä oppia kieltä, rakentaa sosiaalisia verkostoja ja kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan. Mentorointiohjelmat, harjoittelut, kesätyöt, esihenkilöiden tuki sekä jousto kielitaitovaatimuksissa silloin, kun kyse ei ole turvallisuudesta, voivat madaltaa kynnystä työllistymiseen. Työnantajana tiedän, että onnistunut rekrytointi ei synny pelkästään hakijan ja työtehtävän yhteensovittamisesta. Se edellyttää työnantajalta rohkeutta, hyvää perehdytystä ja koko työyhteisöltä valmiutta joustaa ja oppia uutta. Parhaimmillaan perehdytykseen tehty investointi maksaa itsensä takaisin työntekijän sitoutumisena, työyhteisön kehittymisenä ja osaamisen sekä tuottavuuden kasvuna.

Julkisessa keskustelussa korostuvat usein maahanmuuton kustannukset. On helppo nähdä maahanmuuton välittömät kustannukset, mutta hyödyt näkyvät usein viiveellä. Jokainen työikäinen Suomeen muuttava ihminen on samalla potentiaalinen työntekijä, kuluttaja, veronmaksaja ja suomalaisen yhteiskunnan rakentaja. Siksi maahanmuuttopolitiikkaa tulisi arvioida myös vuosikymmenten, ei vain vaalikausien aikajänteellä.

Tulevaisuuden Suomi on joka tapauksessa nykyistä monikulttuurisempi. Siksi tarvitsemme yhteiskunnalliseen keskusteluun myönteistä ja ratkaisukeskeistä näkökulmaa työhön johtavaan maahanmuuttoon.

On helppo sanoa vuosien päästä, että maahanmuuttajat eivät onnistuneet työllistymään. Vaikeampi kysymys kuuluu: teimmekö me yhteiskuntana kaiken mahdollisen, jotta he olisivat voineet onnistua?

Mia Mironoff, rehtori

Lahden Kokoomusnaiset ry puheenjohtaja