Minna Heinonen-Pesonen: Markkinatalouden pelisäännöt käyttöön myös turkistarhauksessa!
Suomalainen julkisin varoin tuettu turkisala alkaa olla eriskummallinen historiallinen jäänne, kun yhä useampi Euroopan maa on kieltänyt turkistarhauksen erikestoisilla siirtymävaiheilla. Viimeisimpinä EU-maina turkistarhauksen kieltäneiden listoille ovat päätyneet muun muassa Latvia, Romania ja Puola. Jopa Kiinassa on turkistarhaus viime vuosina vähentynyt. Brutaalin hyökkäyssodan seurauksena on Venäjän harjoittama turkiskauppa romahtanut ja vähentää näin suomalaisen turkistuotannon kilpailua entisestään. Eikä näköpiirissä ole lähiaikoina itäisen rajanaapurimme kanssa tapahtuvaa maailmanlaajuisen kauppakumppanuuksien elpymistä. Kilpailutilanne on toisin sanoen muuttunut suomalaisen turkisalan kannalta erinomaiseksi. Nyt alkanee suomalaisten turkistarhojen kulta-aika?
Onkin aiheellista kysyä, miksi hyvin rajallisista veronmaksajien rahoista tulisi edelleen tukea kyseistä elinkeinoa? Kilpailun vähennyttyä voisi kuvitella markkinatalouden toimivan ainoana liberaaliin markkinatalouteen sopivana kriteeristönä määrittelemään turkisalan tulevaisuudennäkymät ja elinkelpoisuuden.
Kaventuneesta kilpailusta huolimatta turkkien myymisestä vastaavan Saga Fursin huutokaupoissa on turkiksia jo vuosia myyty selkeästi alle tuotantohintojen. Yhden ketun kasvatus maksaa tarhaajalle 80–100 € ja kaiken työstämisen jälkeen on saatu hinta ollut keskimäärin vaivaiset 60 €/nahka. Näistä surkeista myyntihinnoista on turkistarhaajan tienisteistä toki vienyt vielä osansa huutokauppaa järjestävä Saga Furs sekä muut mahdolliset välikädet. Tarhaajan osuus jää väistämättä riittämättömäksi ja ala on ollut vuosia tappiollista. Näitä tappioita ovat sitten valtion eri instanssit kompensoineet runsaskätisesti veronmaksajien rahoilla.
Kun vielä 1980-luvulla oli Suomessa noin 6000 turkistarhaa, on määrä vähentynyt huimasti nykyiseen alle 300 tarhaan. Tuensaajien määrä on pieni, erityisesti huomioiden turkistarhojen saamien tukien summa – pelkästään lintuinfluenssan takia on turkistarhoille myönnetty yli 50 miljoonaa euroa korvauksina lopetetuista turkiseläimistä. Korvaukset perustuivat eläintautilakiin, jonka mukaan viranomaisen määräyksestä lopetetusta eläimestä maksetaan sen käypä arvo. Turkistarhojen lintuinfluessatukina saama hinta lopetettua eläintä kohden oli selkeästi ”käypää arvoa” enemmän, ainakin jos vertailukohtana pidetään viime vuosien huutokaupoista saadut vasarahinnat. Mitä kaikkea olemme veronmaksajien taskuista valmiita korvamaan tulevaisuuden kriiseissä?
Turkistarhoille myönnettyjen, eri tukien kokonaissummaa, on vaikeaa yhteen laskea, sillä tukia maksetaan eri tahoilta eri tarkoituksiin. Ainoastaan varmaa on se, että muitakin kuin eläintartuntatautilain mukaisia tukia on turkistarhoille vuosien varrella maksettu. On maaseudun kehittämistukia, työllistämistukia, investointitukia ja lomitustukia. Vaikea keksiä muita aloja taikka pienyrityksiä, joille olisi vastaavia summia veronmaksajien lompakosta kaadettu kuluneiden vuosien aikana.
Kokoomusnaiset, sekä monet muut kokoomusyhdistykset, ovat vuosien varrella kirjoittaneet useamman aloitteen ja kannanoton turkistarhauksen lakkauttamisen puolesta. Nyt on aika laskea tarkkaan mille aloille tukia jatkossa myönnämme. Etusija pitää antaa huoltovarmuuden ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta oleellisille toimijoille, kuten maanviljelijöille, kuljetusalan ja logistiikan yrityksille, sekä hoitopalveluita tuottaville tahoille. Muiden elinkeinojen kohtalo kannattaa jättää ideologiamme mukaisesti markkinatalouden ratkaistavaksi. Meillä ei veronmaksajien taskuista ole yksinkertaisesti varaa tekohengittää sellaista toimialaa, jota muut valtiot jo välttelevät, ja mitä suurin osa veronmaksajista ei edes kannata.
Minna Heinonen-Pesonen
Kokoomusnaisten liittohallituksen jäsen
