Tänään vietämme Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivää. Päivä on sekä kunnianosoitus naiselle, joka nousi vaatimattomista oloista koko kansakuntaa muokanneeksi vaikuttajaksi sekä muistutus kansalaisvaikuttamisen merkityksestä yhteiskunnassa ja siitä, että yhteiskunnallinen osallistuminen on jokaisen oikeus ja mahdollisuus.
Miina Sillanpää (1866–1952) eli aikana, jolloin Suomi muuttui autonomisesta suuriruhtinaskunnasta itsenäiseksi valtioksi ja jolloin hyvinvointiyhteiskunta otti ensiaskeliaan. Samaan aikaan Sillanpää näki sekä ajan, jolloin naiset olivat pitkälti perhe- ja kotipiiriin sidottuja eikä heillä ollut poliittisia oikeuksia, että ajan vuoden 1906 äänioikeusuudistuksen jälkeen, jolloin naiset saivat Suomessa täydet poliittiset oikeudet ensimmäisenä maailmassa.
Ennen kuin naisille myönnettiin äänioikeus ja oikeus asettua ehdolle, he vaikuttivat aktiivisesti muun muassa naisasialiikkeessä ja kansalaisyhteiskunnassa, kuten Sillanpääkin teki. Toimintamahdollisuuksia tarjosivat erityisesti raittius-, hyväntekeväisyys- ja naisjärjestöt, joissa osallistuminen oli tuolloin yleisempää kuin suora poliittinen toiminta.
Sillanpään elämä muistuttaa siitä, että osallistuminen ja vaikuttaminen ei vaadi suuria resursseja tai valta-asemaa. Ennen kuin Sillanpää nousi merkittäväksi kansalaisvaikuttajaksi ja kansanedustajaksi, hän toimi piikana ja palvelijattarena. Ammateissa, joita tuona aikana pidettiin yhteiskunnassa alempiarvoisina ja vähäpätöisinä. Rohkeudella ja sitkeydellä Sillanpää kuitenkin nousi urallaan ministeriksi asti ja hänen työnsä jälki näkyy vielä nykyisinkin monilla yhteiskunnan osa-alueilla
Sillanpää valittiin kansanedustajaksi ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907, joissa hänen lisäkseen valittiin myös 18 muuta naiskansanedustajaa. Vaikka naisten osuus pysyi pitkään miesten osuutta pienempänä, naisjärjestöillä oli keskeinen rooli siinä, että naisia ylipäätään asettui ehdolle ja että heidän äänensä kuultiin politiikassa. Naisjärjestöt toimivat näin tärkeänä ponnahduslautana ja tukiverkostona naisille poliittisella kentällä.
Tämä muistuttaa meitä siitä, että vaikuttamiseen on monia tapoja ja kanavia. Kaikkien ei tarvitse olla liikkeen keulakuvia tai johtohahmoja, jotta heidän panoksensa olisi merkityksellinen. Yhteiskunnallisia asioita voi edistää myös osana suurempaa joukkoa ja tällainen tuki ja verkosto voi olla ratkaisevan tärkeää yhteisten arvojen toteutumiseksi. Uskon vahvasti, että Miina Sillanpäälläkin oli takanaan tukiverkosto, joka rohkaisi ja kannusti osallistumaan ja edistämään niitä asioita, joihin hän uskoi.
Vaikuttaminen on usein pitkäjänteistä työtä, jossa yksittäisen ihmisen teko voi näyttää pieneltä, mutta yhdessä muiden kanssa se muodostaa liikkeen, jolla on voimaa muuttaa rakenteita ja asenteita. Miina Sillanpään ja kansalaisvaikuttamisen päivä ei ole vain menneiden saavutusten juhla, vaan myös muistutus meille kaikille jatkaa vahvaa osallistumisen ja vaikuttamisen perinnettä.
Pihla Keto-Huovinen
Kansanedustaja
Kokoomusnaisten puheenjohtaja